Yllätys metsässä

Innostuin eilen kuvailemaan tyttöjä taas vaihteeksi, kai seon nyt nämä lämpimät ilmat  jotka saavat minun kaltaiseni sisäkissan  liikkeelle, hyvä vain. Suunnittelin sisällä kuvaavani pienen tarinan Lorenasta, elikkä tämä siis voidaan laskea  ensimmäiseksi kuvatarinaksi jolla oikeasti on jotain merkitystä nukkejen tarinassa jota pyöritän pienessä mielessäni vielä toistaiseksi salaisesti aka en ole vai nsaanut aikaiseksi kuvata  sitä  muille.

Taustalle voi napsaista Tämän pyörimään  ja tunnelmaa luomaan :)

Tarina  siis kertoo Lorenasta  ja  sijottuu siis aikaan jolloin hän vielä oli omassa maailmassaan. Kyllä erittäin epälooginen  kohta aloittaa kuvatarinointi suoraan menneisyydestä.

Kevät oli vihdoin  koittanut, mukanaan se  veisi  pian   talven lumet jotka kevät auringon ansiosta muuttuisivat  tulviksi ja estäisivät  liikkumisen alavilla mailla.

Hankien sulaminen ei kuitenkaan merkinnyt mitään neidolle jolle liikkuminen luonnossa ja lumessa on synnynnäistä.

" Vihdoinkin perillä...siitä on niiin pitkä aika kun viimeksi pääsin tulemaan tänne" Lorenan äänestä huokui hento helpotus  ja samalla aavistus väsymystä.

" Kaikki näyttää olevan entisellään, kukaan muu ei siis ole löytänyt tätä paikkaa. Muuten se olisi  revitty maantasalle" Lorena silitteli patsasta  ikään kuin se olisi ollut elävä.

"Toivottavasti  karistin sen minua  seuranneen hiipparin, en haluaisi edes ajatella mitä siitä seuraa jos emäntä saa tietää häneltä että karkasin jälleen tänne"

Lorena istahti  hangelle patsaan juureen, hän tähyili vielä vähän ympärilleen ettei varmasti kukaan vakoilisi häntä metsän siimeksistä.

" Tämä paikka se vain aina tuntuu  yhä enemmän  ja enemmä kodilta. Joka kerta kun tulen tänne muistan jotain lapsuudesta,  kylästä ja...vanhemmistani " Tytön äänestä  pystyiselvästi  kuulemaan että paikka  herätti hänessä voimakkaita tuntemuksia. Hennon kuorean alla  velloi valtava tunteiden meri joka  ei ottanut tyyntyäkseen.

" Vanhemmat..Äiti ja Isä ..miksi ... joku hyökkäsi kyläämme ja hävitti sen.." Lorena sanoi vapisevalla äänellä. Hän ei enään kestänyt  tunteidensa kuohuntaa vaan murtui.

"Miksi joku  vei teidät pois ja jätti minut yksin  pimeään  odottamaan että kuolisin kylmään tai että joku nälkäinen eläin tulisi ja söisi minut"

"Miksi minä  en saanut surmaani... eloon jääminen tuntuu pahalta jos kaikki lähimmäisesi ovat toisessa maailmassa.. miksi siis ..minä.." Lorena  vikisi ja  yritti etsiä  vastauksia  kysymyksiinsä , vaikka tiesi ettei kukaan hänelle tulisi vastaamaan.

" Ellei Emäntä olisi  huomannut minua  olisin minäkin  toden näköisesti  kuollut,  olen hänelle toisaalta kiitollinen  että hän otti minut  kotiinsa ja antoi minun kasvaa luonaan"

"Minun ensimmäinen sanani ei ollut Äiti tai Isä.. ensimmäinen sanani oli teekannu .. toisaalta ihan ymmärrettävää sillä kasvoinhan  Emännän kamarineitojen keskellä jotka tarjoilivat hänelle ja hänen vierailleen teetä.." Lorena sanoi jo hieman piristyneempänä, sillä hänen mieleensä tuli  monta iloista  hetkeä kamarineitojen kanssa.

"Ehkä joskus vielä  saan vastauksia kysymyksiini, mutta juuri nyt kukaan niihin ei kykene vastaamaan...Mikä ihme tuolla  oikein  liikkuu" Lorena säpsähti  sillä hän  näki  vähän matkan päässä  liikettä.

"Mikä ihme tuo on? Ihankuin siellä  istuisi joku.. tarkkaileekohan minua?" Lorena nousi hitaasti ja mahdollisimman hiljaa, jottei  mahdollinen tarkkailija huomaisi hänen suunnitelmiaan lähestyä häntä.

" Parasta ottaa selvää mikä tuo on, vaikka vielä kerkeäisin juosta pakoon...ja haluaisinkin juosta" Lorena hiipi  hahmon lähelle nähdäkseen mikä  siellä oli, vaikka häntä pelotti se mitä hän mahdollisesti löytäisi.

Puiden suojassa  istuskela tyttö  kuuli jonkun lähestyvän häntä, tyttö meni  hieman hämilleen sillä tähän asti kukaan ei ollut häntä ikinä ennen huomannut. 

Tyttö yritti  olla liikkumatta jotta  ohikulkija ei huomaisi häntä, lumi hänen allaan kuitenkin oli jäistä hän liukui i paikaltaan suoraan ohikulkijan eteen. 

" Iiih...! " Lorena  kiljahti. Hän säikähti  eteensä tupsahtanutta  otusta joka osottautuikin lapseksi . Lorena  ihmetteli mitä  hänen kaltaisensa lapsi teki yksin tämmöisessä  paikassa.

Jatkuuu ~

Nyt olen sitten minäkin päässyt kuvatarinaneitsyydestäni eroon. :) Tarina tulee jatkumaan tuosta  vielä kunhan jaksan kuvata jatko-osan . Lalamia  tosiaan sai nyt sitten vihdoin sarvensa, jotenkin heti paljon  ittensä näköinen...no luonnollisesti peuroilla onkin sarvet  Näiden Lalan sarvien kanssa saikin tapella, yritin ensin fimosta mutta eihän siitä tullut minun sormilla yhtään mitään. Lopuksi päädyin sitten ilmakuivuvaan massaan jota on imo paljon helpompi käsitellä :)

Tässä vielä kuva  kun sarvet olivat juuri valmistuneet ja vielä blankot. Vähän on isohkot mutta kyllä näiden kanssa voi elää.

Dollover

Sherica the Paladin. Sherica the Doll

Tässä vähän aikaa sitten puoltoista kuukautta  aloitin taas pelamaan  WoWia, jotenkin onnistuin jälleen olemaan vuoden pelaamatta mutta sitten alkoi vanha suola janottamaan. No kun  ostin peliajan ja aloin kirjautumaan   käyttätililleni.. huomasin pian että  salasana oli väärä. Otin välittömästi yhteyden Blizzardiin veljen accountilla, vastaukseksi kuitenkin sain että "voi voi ei voida tehdä mitään, sulla ei oo tarpeeks matskuu et voit todistaa et olet tän tilin  omistaja"- Kiitos  vain tästä sinne meni  hirveällä työllä farmatut mountit ja muut... Jouduin siis ostamaan uuden accountin, se sitten hommittiin veljen kautta recruit a friend toiminnolla  (Veli halusi sen hinttipantterin itselleen) ja mikäs siinä kyllä siit ihan kivoja etuja tuli myös minulle.  Ensimmäiseksi charruksi  uudelle accountille lähdin vetämään sitten Blood elf huntteria , sillä rakastan sitä classia ja  se race on ehdottomasti pelin parhain hyvän näköisin race, nyt Miwa sitten kun luet tätä mahdollisesti niin voidaan vääntää tästä viel kättä  jälleen kerran.

Sen jälkeen kun huntteri dingasi 80 loppui into vetää koko hahamoa, mahtaa johtua siitä että cata-lisäri osuus alkaa siitä sitten ja minua ei voi vähempää kiinnostaa koko cata alue jossa levuttaa joten ei ihme että innostuskin katoaa.

Tuli jotenkin hirveä tarve alkaa vetämään toista huntteria, tällä kertaa enempi pvp pohjasta vaikka  toisellakin olin vetänyt ihan kiitettävästi. Kyllästyin kuitenkin jossakin välissä siihen Holy paladinien mahdottomaan tappamiseen joten päätin itsekkin tehdä palkin. Shericaa sitten lähdin vetämään ja nyt on pakko sanoa että saattoi suosikki classi vaihtua koska paladin on aivan ihana vetää, etenkin itse tykkään retrinä juoksemisesta. Pvpllä Shericaa onkin lähinnä levutettu . Hommin myös nuo pvp Shoulderit tällä hahmolla. Tuskalta se tuntui  vaikka  honor cap olikin siinä 40-50 paikeilla per erä ja levun noustessa viel  enemmän.. Nyt vain toivon että Blizzard nerffaisi druidit, lähes mahdottomia tappaa  niiden rejunevation skillin takia olivat ne sitten furryja tai  ei. Kikkailla saa jos haluaa semmosen hengiltä.

Sherica  itse asiassa antoi myös nimensä tälle  uusimmalle tyttöselleni.

Huomaan muuten että  minulla on ilmeisesti jonkin sortin jalka-fetissi, koska suurin osa kuvista on jaloista otettuja kuvia :'D No kuka nyt ei tykkäisi pitkistä sääristä?

Olen täysin  rakastunut Shericaan joka on alkanut ottamaan enempi hahmoa itselleen. Kerronpa siis lyhyesti hänestä  vielä ennen kokonaista esittely jaksoa.

Sherica  on kotoisin Rankasta. Ranskassa taiteen ja patonkien keskellä  kasvanut neitonen  on päätynyt toimimaan  Lolita-mallina pituutensa vuoksi. Sherica siis tienaa elantonsa tällä tavoin.

Sherica itse pitää eniten  mustavalkoisesta tyylistä, mutta ei  valita vaikka saisi maailman pinkeimmät hepeneet päällensä.

Sherica rakastaa kenkiä  ja raitasukkia vaikka ne korostavat neidin pituutta entisestään.

Sherican sukunimi on Mior.

Sherica rakastaa olla kuvattana ja usein kameran edessä hänen "viaton"-persoona pääsee valloilleen vaikka  neiti on muuten hyvin pippurinen tapaus.

Ja jalkakuvialla on hyvä lopettaa tämän kertainen postaus :)

Dollover

Nukkeja ja Cosplayta

No heippa! Siitä onkin piiiiitkä aika kun minä viimeksi mitään kirjoittelin, Dollover on hyvin pitänyt blogia pystyssä. Bloginkin päivittäminen on omalta kohdaltani pysähtynyt a) koska nettielämäni on ollut suhteellisen hiljaista ja b) koska en vain ole keksinyt mitään fiksua blogattavaa. Varsinkin kun nukke-elämäni on juurikin ollut suhteellisen hiljaisena (=en ole ottanut kuvia juurikaan) niin pelkkä teksti tuntuisi vain hölmöltä. Nukkeiluni hiljaisuus johtuu varmaan taas siitä, että keskityn enemmän nyt cosplay pukujeni pohtimiseen. Sama juttu taisi olla viime keväänäkin jos oikein muistan. Olen tosin maksanut Soomin Migmasta osan 3/4, joten katsotaan kun se saapuu, että miten taas inspaa :). En vain VIELÄKÄÄN ole keksinyt että mihin sen tänne huoneeseen laitan ó_ò''

Olen kuitenkin saanut siskon kanssa säädettyä yhden pika tarinan. Pikaisuus johtuu ihan siitä, ettei meillä ollut hirveästi aikaa tehdä tätä, mutta kyllä siitä ihan mukiin menevä tuli. Pitäisi kirjoittaa se ja laittaa foorumille, mutta ei vain jaksa inspata nyt. Laitan siis blogiin muutaman kivan kuvan.

 Toivottavasti nämä eivät ole liian isoja kuvia o_o. Tykkään hirveästi noista Aileenin uusista käsistä, ovat tosi söötit. Värimatsi ei vain enää ole hirveän hyvä :D No, 2007 vuoden hartsi vs 2013 (vai 2012?). Kyllähän siinä muutama vuosi on eroa. Mutta erinäisillä vaatekappaleilla homman saa ihan hyvin piiloon. Yllätyin myös tosi paljon, että Aileen jaksoi kantaa tarjottimen ihan itse (vaikka tässä kuvassa onkin puoliksi pöydän päällä). Hommasin tuollaiset söötit disneyn keiju astiat kirpparilta kun maksoi vain 1,95. Hyvä löytö siis. Olenkin halunnut jo kauan nukke kokoisia lautasia :).

 Rika lainaa Kiran vaatteita. Kira on mielissään, että saa pukea villiä metsäläistä rimssuihin. Rika taas ei oikein arvosta, mutta pitäähän teekutsuille pukeutua sievästi.

 Tässä hetki ennen Rikan saapumista. Alleria on ihan että "Hienon näköistä" ja Faroa väsyttää :D. Faro selvästikkin yrittää huitoa Allerian kättä pois.

 Kira ja keksitarjotin. Nyt päästiin asiaan. Suklaahippukeksejä ja Kira on sellainen makean mättäjä :). Kira on siis siskoni nukke. Nuo keksit ovat oikeasti muroja, Cookie Crisp muroja tarkalleen ottaen. Maistoin niitä yksi päivä ja totesin että nehän ovat täydellisen kokoisia nukkejen kekseiksi. Siitä tämä idea tähän tarinaan oikeasti lähtikin.

 Herkkuhetki. Kuvassa teetä ja keksejä. Tee on oikeasti teetä. Onneksi yksikään kuppi ei kaatunut kuvausten aikana.

Ja kuvaukset tehtiin vanhan maton päällä. Matolle joskus vuonna nakki on kaatunut punaviiniä ja jotenkin vain nauratti ajatus vähän vaarallisemmasta teehetkestä xD. "Eikä kukaan selvinnyt". Vähän kuin se Agatha Cristien Teetä kolmelle, vai mikähän sen kirjan nimi olikaan.



****

Sitten vähän cosplay höpinöitä.

Otetaampa ensin aiheeksi Mion puku Project zero Deep crimson butterflystä. Kukas se olikaan? Joo, tämä oikeanpuoleinen likka. Tytöt matkalla The Lost Villageen. Siskoni cossaa sitten vasemman puoleista, Mayua :). Kuva hiiiienosti lainattu googlen kuvahausta, kuten arvata saattaa. Minä en saa Wiistäni ulos otettua mitään screenshotteja.

 Miten homma sitten on tähän mennessä edennyt? Suunnitelmanahan oli saada tänä viikonloppuna AINAKIN hame valmiiksi. Suunnitelma oli hyvä, kunnes olin leikannut hameen pitsit: yhteen kerroksista ei sitten se riittänytkään >_>. Se tietenkin tarkoitti sitä, etten saa laitettua hametta kokoon, enkä siis saa sitä valmiiksi. Mutta onneksi ei ole iso juttu ja jos vaikka vielä ensiviikonloppuna saisi sen sitten viimeisteltyä. Paidan säätämisen aloitin myös eilen, tänään pitäisi taas vähän saada eteenpäin. Eniten minua kiinnostaa (ja pelottaa) sirkkojen laittaminen. Entä jos kangas onkin niille liian paksu? Entä jos ne eivät pysy? Entä jos pilaankin kankaan!? Joo-o, eiköhän sitä kuitenkin sitä ennen parane harjoitella ensin kokeilupalalle.

(kuva ihan vain siksi koska raksutan noita perhosia >_<)

Olen muuten huomannut, että pukujen kohdat mihin LUULEE että menee vain VÄHÄN aikaa, ovatkin sitten järjettömän työläitä. Aion siis pistää muistisäännöksi, että varaa VÄHINTÄÄN  tuplasti aikaa jokaiseen asiaan. Ettei käy niinkuin edellisissä puvuissa: "Mä luulin että tän maalaamiseen menis vain pari tuntia!" näin sanotaan torstai iltana juuri ennen con viikonloppua, kun maalamiseen onkin mennyt 7 tuntia.  Että joo, hieno homma hermanni!


Sitten, toinen pukuni, Alicia Ru (tai Ru, toi Roux tai miten se nyt sitten kirjoitetaankaan) Sword art onlinen Alfheim puolelta. Kerroin varmaankin jossain edellisessä postauksessa että miksi halusin cossata tätä hahmoa. Kuitenkin nyt kun olen katsellut enemmän tätä pukua, olen niin innoissani siitä, että tulen tosi pahasti pettymään jos en saa sitä valmiiksi.

 Kyseessähän oli siis tämä neito. Koska tästä hahmosta ei juuri kuvia löydy, repäisin ihan itse sitten jaksosta screenin. Huomasin että tämä on myös Alician peruspose, joten senkin voinee jostain kuvasta sitten löytää.
Alician puku on myös edennyt pikkuhiljaa, vaikka muutamia kyseenalaisia onkelmia on tullut vastaan.En nimittäin ole löytänyt karvakangasta korviin tai häntään, joten saattaa tulla kiire (onneksi olen korvien ja häntien tekemistä harrastanut niin paljon, että homma kyllä käy nopeasti kun kangasta löydän). Korut on hankittu (tosin nyt huomasin että tässä kuu on ihan erilailla kuin osissa muissa kuvissa o_o Pitänee siis improvisoida taas), mutta tuota otsa koristetta pitää vähän säätää. Lisäksi pitää kokeilla että mikä olisi paras keino säätää ihanat keltaiset kulmakarvat :D. Ostin kasvoväriä, mutta katsotaan mitä sillä saa aikaiseksi. Chocker on valmis ja hihoja olen päässyt aloittamaan, siinäkin tosin tuli se kämmi, että minulta loppui tuo kultainen nauha kesken ENKÄ löytänyt sitä enää samasta kaupasta ;_;. Pieni paniikki siis. Toivon että sitä löytyy jostain muualta, koska jos ei, jouhun sitten vetämään kompromissin hihojen suihin, nauha ei riitä sillä oikealla tavalla, mutta jos laitan erilailla niin se ei haittaa. Toivon vain että tästä tulisi hyvä. Minulta puuttuu koko sinappiviitta (siis sen kangas) ja tuollainen punainen koriste. Se pitänee väkertää sitten itse, jos ei muuta keksi. Paitaan olen jo leikannut kankaat valmiiksi, ajattelin nyt vain että riuhtaisen ensin tuon Mion puvun valmiiksi ja sitten keksityn tähän enemmän. Ongelmaksi tässä puvussa on myös ilmeentynyt peruukki >_> Sitä pitäisi stailia, enkä vain keksi että miten saisin noista leteistä noin muhkeat. Pitänee tilata yksi peruukki lisää ja nyysiä siitä kuituja ja harjoitella vain takuttamista.



Mutta se siitä tällä kertaa. Ajattelin, että voisin tehdä jossain välissä postauksen joka käsittelee kaikkia niitä hahmoja joita olen edes joskus halunnut cossata :D

Kevättä odotellessa

Miwa

Ulkosalla

Jälleen kerran ulkovia! Mitä ihmettä oikein tapahtuu?

Jostain syystä olen oppinut nyt viimeaikoina rakastamaan ulkokuvasta talvella, nyt kun löysin pihaltamme tuon ihanan kuusiaita spotin. Jokainen nukke on nyt vuorotellen juossut ulkona kuusiaidan vieressä.

En muista olenko puhunut että tänne tuli vähän aikaa sitten uusityttönen. Suoritin nukkevaihdon  ystävättäreni kanssa ja Miel lähti minulta hänelle.

Tytöllä ei ole vielä minun toimestani hahmoa,  mutta eiköhän siihen ajan kanssa kehity aivan oma suloisuutensa. 

Joku saattaa tunnistaa tyttösen mikäli hartsilapsien facebooks-sivua on selaillut. Mappela nimellä tyttö on siellä joksennellut.

Jälleen kerran Lorenaa ulkoisalla, mutta en pääse ylitse sen taidosta sopeutua pakkaseen vähissä  vaatteissa, lisäksi neitonen posettaa ulkona paljon paremmin kuin sisällä joten  kuvailen mielelläni häntä ulkona.

Viikonloppuna täälläpäin oli pilkkikilpailut,  pidimme lapsiparkkia  siellä  ja mielestäni aivan turhaan, tuloksena oli vain jäätyminen ja kiukkuilu. Kotia päästessäni  aloitin ompelemaan neitoselle  aivan omat vaatteensa ja lopputulos näyttäääkin sitten tältä.

Rakastuin oitis hameeseen joka on pitkä ja  silti paljastaa Lorenan jalat.

Napsaisin myös pari senttiä tukasta jotta tytön silmät näkyisivät.

Vihaan yli kaiken sitä  että nukeillä ei näy silmät vain sen takia että tukka on  liian pitkä, etenkin jos  on otsatukallinen malli vielä kyseessä. ymmärrän toki jos se  on tarkoituksella niin ja kuuluu hahmoon.

Nyt näkyvät myös neidin kulmat paremmin.

Lähikuvaa paidasta joka oli yllättävän onnistunut minun tekemäkseni, paidat kun eivät ole minun alaani sitten yhtään

Mitäs mieltä olette? onnistuneita vai ei?

Dollover