Ompelukseni silloin ja nyt

Ralallaaa!

Pitäkästä aikaa minultakin taasen tekstiä, tähän alkuun voisin  sanoa kiitokset  kaikille lukijoille  ! Teitä on jo 18 :) <3 

Viime aikoina  nukkerintamalla ei ole oikein tapahtunut  mitään mullistavaa vain pelkkää randomi kuvailua ja ompelua josta haluankin nyt tässä postauksessa  jutella enemmän.

Ensimmäiset vaatteet mitä nukeille tein   olivat kokonaan käsin  tehtyjä sillä en omistanut _toimivaa_ ompelukonetta, jälki  oli kyllä joten kuten siedettävää mutta masensi aina  kun vertasi niitä  firmojen vaatteisiin tai muiden tekeleisiin. Ompelu kokemusta minulla ei ollut oikeastaan mistään muualta kuin peruskoulusta ja siellä "opittujen" taitojen varassa ompelemista.

                                                     Voi tuota valkoista tukkaa<3 (2010?)

 Tämä oli muistaakseni enmmäinen  nukkevaatteeni. Minulta puuttui yksinkertainen valkoinen toppi/paita  joten sellainen oli pakko värkätä  mutta ihan pelkäksi topiksi se ei jäänyt  kun satuin löytämään valkoista pitsiä vähän  ja silloin söpön  rusetin.

Nykyisin tuo toppi on aika huonossa kunnossa sillä  pitsi on takaa vähän revennyt eikä tuota  rusettiakaan ole nykyisin enään. Aika paljon Ain päällä  tämä on koska  tämä on suht löysä ja  kun sen laittaa  Ain päälle tulee muodot neidistä näkyviin :3

Seuraava työni taisi olla tämä jos muistan oikein, kangas teki  valintansa miksi halusi tulla ja tästä kangaasta  syntyi myöhemmin myös mekko  jota näkyy aika usein kuvissa  hartsilapsien puolella.
Tämäkin hamonen on vielä olemassa mutta aikas vähäisellä käytöllä,  käytetty viimeksi jouluna 2011 hartsien miitissä jossa pukukoodasin  tyttöni.

 Tämä  toppi   on yksi lemppareistani ja seon ahkerassa käytössä kaikilla tytöilläni paitsi Lorenalla koska punainen ei ole Loruttimen väri  :3  Tämä toppi  oli muuten ensimmäinen mihin tein muotokaistaleen  tai laskoksen  tai mikä nyt onkaan oikealta nimeltään ja  muodokkaimman neitini päällä tämä näytti  siltä kuin olisi hänelle tehty varta vasten.

Tästä  "korsetista" oli alun perin tarkotus  tulla toppi mutta   tein  sellaisen virheen  että kun  tämä oli liian pitkä topiksi niin leikkasin sitten liikaa ja kangasta ei enää riittänyt   topiksi saakka joten  siitä tuli sitten tämmöinen korsetintapainen juttu. Alkuperäisessä versiossa oli myös enempi helmia kuin tuo yksi. Tästäkin voin sen sanoa etä käytössä on ja muistaakseni viime poistauksessani tämä oli Mielin päällä.

Tämä mekko on yksi suosikki tekeleistäni ja seon  edelleenkin kovassa  käytössä vaikka  ei ole mikään mestari teos.. muistan käyttäneeni tähän aikaa 8 tuntia kun tein tätä.. käsin ompelu on hidasta  ja tunnen  vieläkin sen tuskan kun rei'itin sormeani neulalla  sen kahdeksan tunnin aikana kun tätä tein.

Tämä on ehkä järkyttävin tekemistäni tai ei sittenkään  löytyy tätäkin rumempi  yksilö jonka tein samalla kerralla. En ymmärrä miten silloin joskus olin  hirveen ylpeä itsestäni ja siitä mitä olen tehnyt.. nykyään kun nuita katson näistä kuvista armoton facepalmaaminen  alkaa... luojalle kiitos että olen onnistunut  hävittämään molemmat... kertaaakaan en  käyttänyt näitä muuten.

Tässä välissä tein myös sängyn mutta   sitä ei lasketa kai ompeluksi joten ei siitä sen enempää ^^

Muistaakseni tätä toppi/tunika-asiaa  en laittanut ollenkaan hartseihin  kästyöketjuuni. Tähän ei mennyt aika juuri olleskaan sillä   tuo on valmistettu vanhasta kynsikkäästä sillain että napsasin varren poikki ja ompelin sivuun muotoa tuovat saumat ja sen jälkeen tuon alasauman kääntäminen ja voila se oli siinä :3 Löytyy edelleen vaatekaapista ja  on ollut käytössä niin Taichilla kuin muillakin.

Tämä mekkonen oli ensimmäinen  johon käytin konetta  ja myös siinä suhteessa merkkipaalu ompelu historiassani että tähän teimme kaverini kanssa ensimmäiset kaavat ikinä :3..Mekko ei kuitenkaan ikinä päässyt  tätä kuvaa valmiimmaksi  syystä jota en muista. En myöskään omista tätä enää  enkä voi käsittää mihin ihmeen rakoon olen tämän saanut tungettua : (

Nyt päästään sitten jo vähän tuoreempiin tekeleisiin..



Tein tämän joskus  vapun  tienoilla käsin tämänkin on tehty siis.. Tarvitsin silloin joskus vaaleanpunaisen söpölerppahameen tälle vanhalle Lorenalle  shoottia varten. Materiaaleina oli  seppälän teurastettu paita ja pitsiä :3

Pikku kuvassa vanha Lorena vappuna toivotteli hartsilapsille  hyvää vappua^.^



























Tämä hame syntyi muistaakseni myös  samalta istumalta kuin tuo  ylempi vappuhame.

Tildakangas oli niin nättiä että en halunnut mitään ylinmääräistä tähän  vaan halusin pitää yksinkertaisena.

Tämäkin yksilö on vielä käytössä ja silloin kun tein tämän pyhitin  hameen kokonaan Ain käyttöön...siitä tosin on lipsuttu jo..

Näistä uusimmistä  on varmaan turha kertoa oikeastaan mitään  kummempaa mutta laitan  nyt aika järjestyksessä nämä.

Mutta siis kuvassa  Lorenalle tehty korsetin ja topin risteytys..

Tekemäni Yukata Ai'n päällä..

Toppihame asia jonka tein meille sillä  välin kun oli meikissä.

Tätä korsetin tapaista  juttua väkersin intopinkeenä.. sääli ettei tällä hetkellä  löydy hahmoa  nukkena joka voisi pukea tämän metsäneito korsetti jutun :3

Väkersin eilen monta tuntia tätä mekkoa eikä se kyllä vieläkään ole aivan valmist sillä   kiinnitysmekanismi  ei ole valmis koska  en ole saanut sirkkojen kiinnitys laitetta vielä käsiini joten tämä työ joutuu odottamaan hetken. Lisäksi tuo pinkki nauha   on vain väliaikainen sillä sinistä minulla ei ollut sopivan kokoista.

Olen nyt  huomannut 3 viimeisen työni jälkeen että  vaatteissa alkaa näkymään tyylini  ja että vaatteet tunnistaa minun tekemikseni.. en ole varma onko se hyvä  vai huono mutta varma olen siitä että kehittyä minun täytyy vielä ennenkuin pystyn alkaan kauppaamaan tekeleitäni.. niin ellet sitten satu olemaan erittäin kiinnostut käsityövaihtoon kanssani niin silloin saatan harkita :)

Mistäs kirjoittaisin ensikerralla? Mitenkäs olisi tyttöjeni vaatekaapin ratsia?

Mutta nyt Dollover kuittaa  jo valmiiksi pitkän  postauksensa eikä pitkitä enään yhtään, kiitos jos jaksoitte  lukea  ja ideoita postauksista  saa heitellä vapaasti :)

Tracon 7: Kauheudet ja ihanuudet

Tämä oli yhtään kaunistelematta HIRVEIN conin aloitukseni ikinä. Tässäpä pieni tarina siitä että mikä meni päin prinkkalaa:

Lähdimme aikaisin aamulla ajelemaan kohti Tamperetta. Koko automatka meni oikein hyvin, mitä nyt hotelli oli vähän hukassa. Huomasin puolessa välissä automatkaa että oli ihan hirveä vessa hätä. No, onneksi matkaa ei enää ollut paljon. Saavuimme Tampereelle, ja ajelimme edestakaisin ah niin ihanilla mukulakivikaduilla (tai vastaavilla). Löysimme viimein hotellin ja jätimme auton parkkiin. Olimme soittaneet hotellia varatessamme että saavumme kymmeneltä. Se oli ollut ok. Vaan ei ollut enää ilmeisesti. Kävimme kysymässä hotellihuonetta, mutta sitä kuulemma siivottiin. Mitään aikataulua ei ollut heillä antaa, lähdimme sitten kaupungille pyörimään. Luojan kiitos mäkkärissä sitten pääsin vessaan (joka oli yllättävän siisti). No, puolitoistatuntia säädettiin kaupungilla ja palasimme hotellille. Ei vieläkään ollut valmis, aikatauluksi annettiin "ehkä kello 12". No damn. Mietittiin sitten että mitä tehtäisiin, olin valmis jopa strippaamaan vaatteet autossa tai mahdollisesti vaihtaa ne hotellin vessassa. Mentiin autolle pohtimaan ja tajusin että olin jättänyt cossi rintsikkani kotiin..

*hörppää tähän väliin mehua*

No, ei probleemaa, googletettiin läheltä lindex josta edellisetkin rintsikkani olivat. Etsittiin, hyörittiin ja pyörittiin mutta navigaattorin osoittamalta paikalta ei kyllä Lindexiä löytynyt. No ei hätää. Lähellä oli henkka maukka, sinne siis. Pengottiin ja katseltiin, ei ollut olkaimetonta mallia MINKÄÄN VÄRISENÄ minun kokoani. Siinä vaiheessa oli aikalailla jo hermot riekaleina ja valmiina heittämään hanskat tiskiin. Otettiin sitten tavalliset, parempi sekin kun ei mitään. Päätimme tässä vaiheessa mennä siimoittamaan hännät valmiiksi (kuljetus ilman siimoja oli helpompaa). Sen jälkeen menimme taas hotellille kysymään. Kello oli jonkin verran yli 12 ja kas vain, vihdoin ja viimein saimme huoneen käyttöömme. Niinkun ei olisi jo kärsitty tarpeeksi, huomasin jättäneeni peruukkimyssyn kotiin.. Oli tosi lähellä ettei itkupotkuraivarit meinanneet tulla tässä vaiheessa, mutta kokosin itseni ja päätin etten sitten tarvitse peruukkimyssyä. Sen seurauksena peruukki koko ajan kyllä halusi valua vähän taakse päin koko päivän, mutta suht hyvin siinä selvittiin.

Kun päästiin coniin päin, alkoi onneksi mielikin kohota ja päivän kauheudet unohtua. No pyh pah, alkoi sataa.. EI SILLÄ VÄLIÄ, ONHAN MINULLA SADEVIITTA JA VARJO! Niin, heitin häntien peitoksi sadeviitan ja keikkuilin itse varjon kanssa. Siitäkin selvittiin. En ollut kerennyt conissa pyöriä kuin ehkä viisi minuuttia (juurikin siis sen ajan että päästiin sisään rakennukseen) ja minua kysyttiin jo kuvaan. Tämä tuntui piristysruiskeelta ja siitä sitten con päivä pääsikin iloisemmin alkamaan. Tosin yhdessä vaiheessa päivää vähän pelästyin, joku muukin oli cossaamassa samaa hahmoa kuin minä, meinasin että ohhoh, tuleekohan tästä nyt se järkyttävä alemmuuskompleksi ja tipahtaminen, mutta onneksi ei tullut. Ikävää vain etten ujoudeltani uskaltanut mennä tälle toiselle cossaajalle puhumaan, vaikka olisin halunnutkin.

Ylipäätään olen tosi iloinen ihmisistä jotka tulivat puhumaan ja kyselemään hännistä ja ottivat kuvia.
Kuvaaminen kuitenkin kertoo aina edes sen verran että a) Hahmo on tunnistettu b) puku on sen verran hyvä että siitä kehdataan kysyä kuvattavaksi c) Ihmiset tykkäävät pehmoisista hännistä.
Ai niin ja te ihmiset jotka kysyitte että saako halata, kiitos, haliminen piristää!Ah ja joo, iloisesti piristi sekin kun kysyttiin cossikisaan sunnuntaina, mutta valitettavasti ei keritty olla niin myöhään että sinne oltaisiin päästy osallistumaan (kaverin piti keretä ajaa kotiin ja sieltä vielä junalle). Ehkä sitten joskus!

Coni oli tosi kiva vaikka koko ajan sai toppia ja rintsikoita repiä ylöspäin xD. Seuraavana suunnitelmana on ehkä, mahdollisesti Ahrin Midnight versio Desucon frostbiteen. 

Niin, pari cossi kuvaakin. Lisää kuvia löytyy täältä  http://www.cosplay.com/costume/419669/

*******

Sitten, muita jännyyksiä. Avasin ihka ensimmäistä kertaa ponin. Uhriksi pääsi G1 Kisscurl jolla oli muutenkin kaulassa vain vähän liimaa (voi siis olla että edellinen omistaja on mahdollisesti joskus avannut, ostin tämän joskus vuonna nakki Tampereen joltain torikirppikseltä). Yllättäen koko homma hoitui kovin tuskattomasti. Kaulan holkki säästyi vahingoittumattomana ja sain siivottua ponin sisältä. Prikka oli jonkin verran ruostunut joten heitin sen pois. Repinkkasin myös neidon harjan ja hännän, näyttää heti paljon nuoremmalta kuin valkohiuksisena.

 Vähän vain ruostetta. Yllättävän vähän sotkua oli ponin sisällä.

 Lähti helposti hammasharjan ja fairyveden kanssa puhtaaksi

 Huomaatko eron?

Tässä neitokainen siistittynä :)


Tein myös pikku soomilaiselleni uuden peruukin. Ehkä nyt sitten vaatteiden väännön jälkeen saisi tarinaakin kuvattua?

Joop, siinäpä tämä tällä kertaa!

~Miwa~

Omituista

Päätin kirjoittaa tämän blogimerkinnän ihan vain siksi, etten ole kokenut varmaan milloinkaan mitään yhtä omituista. Kaikki siis tapahtui kun selailin tavanomaisesti youtubessa videoita toisensa perään. Sitten silmiini yhtäkkiä osui video, top anime hahmojen kuolemat. Noh, ajattelin että katsotaampas millaista matskua on, mikä on tämän videon tekijän käsitys surullisesta hahmon kuolemasta. Klippejä videossa oli viisi. Katselin ensimmäisen, toisen, kolmannen ja neljännen, eipä sen kummempia reaktioita. Animet tällä videolla eivät siis olleet minulle ennestään tuttuja, en siis tuntenut hahmoja enkä tiennyt niiden taustoja. Sitten, rullasi eteenpäin viimeinen klippi. Ilmeisesti se oli samasta animesta kuin edellinen. Katselin, ja sitten, ihan varoittamatta, pienen tytön lause "Rakastan sinua isä" ja kuolema sai ihan älyttömän itkukohtauksen minulla aikaan. Siis mitä ihmettä?! En minä näitä hahmoja tunne, eivät yleensä tälläiset saa minua itkemään, mutta tässä oli jotain, mikä ilmeisesti osui tosi pahasti hermoon ja päräytti. Hämmästyttävää taitoa animen tekijöiltä että saavat kohtauksellaan jopa animeen tutustumattoman ihmisen itkemään. Siitä sitten pitikin mennä vessaan tirauttelemaan ja rauhoittumaan, oi voi. 

Lopuksi vielä mainosta hartsilapsiin heittämästäni kuvatarinasta, käykää toki lukemassa~, osallistuin myös Monster High muodin huipulla kisaan, voi pojat, mitähän siitäkin seuraa? En nimittäin olen yhtään sellainen ihminen joka osaisi suunnitella vaatteita. Mutta, pitäähän jonkun sitä perääkin näissä kisoissa vetää :). 

  

~Miwa~