tiistai 29. tammikuuta 2013

Kimonotyttö ja enkelin siipi


Hartsilapsien puolella jaoin nämä kuvat ja ne saivät yllättävän hyvää kommenttia, se piristää aina että omasta nukesta tykätään ja että  itse on saanut sen muittenkin silmää miellyttäviksi. Huomiostahan kaikki tykkää  ja haluaa  mutta en tarkoita tällä sitä että nuket pitäisi muokata  toisten mieltymysten mukaiseksi että sitä huomiota saisi. Minulle ainakin itselle riittää se että olen itse tyytyväinen nukkeihini  mutta  en kyllä laita pahakseni jos minulle tullaan sanomaan että nukkeni on ihana, itsetuntohan se vain siinä nousee sekä seon toiselta kaunis ele.
ps. kuvat saa napsauteltua isommiksi.


Nyt kun huomista  ryhdyin puhumaan, rupesin miettimään omaa huomion antoani muille harrastajille ja yleensäkin. Minähän kuulun näihin "Hiljaiset-Stalkkerit-Ryhmiin"-jotka kuola valuen  ihailevat toisten nukkeja sen enempää kommentoimatta, ellei kys.ihminen satu olemaan tuttu jolle uskaltaa sanoa  "hei ihana toi sun nukke tykkään sen stailauksesta  ja yleisilmeestä muutenkin"-tapaista. Mielestäni on seon jännä kuinka muka en uskalla sanoa ihan randomeille  tai mahdollisesti tosi tunnetuille harrastajille juuri mitän koska  pelkään  jollain tavalla sitä että a) Sivuuttaako  kyseinen ihminen minut täysin b) pitää ihan tollona jos satun kysymään jotain c) on luonteeltaan hyvin kritiikki herkkä (en tarkoita tässä kohtaa sitä että menisin ja haukkuisin jonkun harrastajan pystyyn koska se ei ensinnäkään ole  hyviin tapoihin kuuluvaa). 





Tietenkin kiinnitän huomiotani enemmän tuttujen  ihmisten töihin, koska uskallan olla oma itseni, antaa persoonaa esille kommentissa. Myös omat intrestit  vaikuttavat   kommentoinko mihinkään mitään, mielestäni on turhaa kommentoida vain " ompa hienoja kuvia"- vaikka ei tarkoittaisi tätä. Yleensäkin jotenkin tuntuu että ns. asiaa sisältävien viestejen  kirjoitus  on hakalaa ja ehkä jopa työlästä kun joutuu ajattelemaan mitä sanoo ettei puhu ristiin, kuten minä nyt saatan mahdollisesti tehdä. 


Mietinkin tässä että ehkä jauhan  turhaan nyt tästä asiasta mutta koska ainakin itsellä jokainen kommentti
mitä olen saanut on tuonut hymyn huulille ja piristystä päivään joten  nyt voisin suorittaa tällaisen  pienen lupauksen parantaa omaa  kommentointiani   ihan vain sen takia että myös  muille tulisi siitä hyvä mieli kuten minulle. Niin tämä  ei koske pelkästään internetziä, ei ei jos näen irl menen ja sanon myös hänen nukestaan jotain hyvä,  sillä kaikissa on jollain asteikolla sitä. Tosin luulen vähän että näillä leveysasteilla millä minäkin elän niin ainoat nuket jotka nään on omani ja kavereiden !eläköön lappi!en toki ole sosiaalisesti eristyksissä!


Nyt kun viesti-itku-purkaus   on  suoritettu voidaan siirtyä ohjelmistossa etiäpäin.
Ostin  ehkä yli vuosi sitten kuvassa näkyvät  soomin sueven/tuffin   siivet, kotia kun ne sain huomasin että ne eivät todellakaan mene ilman modaamista   yhdellekkään nukeistani. Viime viikonloppuna kuitenkin sain kummallisesti aikaiseksi  modata ne ja nyt ne ovat oikein kauniisti Mei'n päällä. Toki ne ovat raskaat  mutta en  välitä moisesta : D. Pientä mahdollista spoilausta kentien ilmassa hahmosta vaikka taustatarinassa ei niin luekkaan. Palataan asiaan sitten kun saan aikaiseksi alotta kuvatarinoiden teon eihän sitä olla ku kohta kaksi vuotta luvattu alkaa tarinoimaan :'D





Dollover






torstai 10. tammikuuta 2013

Poneja ja nukkeja

Seuraaja määrä on kasvanut! Hui, mukavaa huomata :).

En olekaan piiitkään aikaan postannut mitään. Syynä on ollut hyvät jutun aiheet, joita en ole saanut kasattua. Mutta nyt otan "menetetyn ajan kiinni" ja kokoan viimekuukausien pienet ilon aiheeni yhteen nivaskaan. Luvassa on siis poneja ja nukkeja tällä kertaa. Ensiksi likaiset reppana ponit jotka sain hetkeksi hoitoon.

Heart Throb




Baby Cotton candy


Sundance

 

Sellaisia siivouksia tällä kertaa. Sain kasvatettua monsteri armeijaani jouluna, tällä hetkellä siis löytyy kymmenen eri neitokaista :). Random otos rakkaimmasta ponistani <3 br="br">



 Isabellaa piti myös pukukisaa varten kuvailla ja tässä hieman myöhässä olevia joulukuvauksia. Kuvan laatu on hirmu hyvä taasen :D. Uploadaan mahdollisesti jossain vaiheessa kuvan kaikista monstereistani.









Hämyisyyttä
Lämmin ja
Kylmä

(Sherlock!)




Lisäksi vielä tunkaisen yhden epävirallisen kuvatarinan Eclipsestä ja Harlequinista.

Eroavaisuuksia


 Kaikki alkoi kun kissa kompastui toiseen kissaan (Huomatkaa Disyn arvostava ilme!). 
"Mitä sinä oikeen teet?" Eclipse kysyi. Hän taisi tosiaan luulla että Harlequin oli löytänyt jotain maasta.

 "Höm, en tietenkään mitään, ihmettelen vain tätä toista karvaturria"
 "Katso nyt kuinka pehmeä se on, käy melkein nojatuolista"
"Näyttää kivalta"
 "Ymmärrätkös sinä, me olemme kissoja, sinä taidatkin olla joku lisko"
 "Minulla ja teillä on ihan erilaiset tassut" Eclipse sanoi ja alkoi tutkimaan isoa kissapetoa. "Sillä on pehmeät anturat"
   "Ja sillä on pehmoinen häntä"
"Tosi pehmeää karvaa koko häntä täysi."
"Hmm, meillä kissoilla onkin aika hyvät hännät" Harlequin sanoi ja vilkaisi ylpeänä omaansa.
"Sinulla taas on tälläinen hassumpi. En oikein tiedä minkälainen se on"
"Se kuitenkin taitaa olla yhtä pitkä kuin minun"
Päästyään häntäkeskusteluista pidemmälle, lähtivät pikkuiset sekkailemaan.
"Hahaa, nyt näen sinut paremmin."
"Sinullakin on tassut muttei sukkia lainkaan!"
Sen jälkeen löytyikin kaikenlaista tutkittavaa, kuten outo peili.
Sillä selvästikkin oli mystisiä voimia.

Paikalta löytyi myös vihreä tukkainen neiti. 
"Ehkä sen hiukset ovat ruohoa?" Harlequin mietti ja päätti että voisi vai vihkaan haukata palasen.

Nukkumatti kuitenkin kävi heittämässä pienten silmiin unihiekkaa ja he käpertyivät suuren kissapedon viereen uinumaan. Ehkä seuraavana päivänä olisi vielä hauskempi seikkailu.

 Pahoittelen alkupään outoutta tekstissä, mutta ilmeisesti tallentaessa tuli joku error joka sotki tekstiä paikka paikoin ja kuvien paikkaa.

Pahoitteluksi kuva Eclipsestä.

tiistai 8. tammikuuta 2013

Lorena



Niin se aika vierii ku on kivaa. Joulu oli ja meni ja samalla meni myös vuorokausirytmi ryminällä sekaisin ja nyt  olen hukassa yrittäessäni oikoa sitä , sillä nimimerkillä "saan unen  4 yöllä  ja  joudun heräämään 7" ah että koulun käynti tuntuu  niin makoisalta kolmentunnin yöunien jälkeen. Joulun aikaan saapui jaksoin hakea oulusta myös  tytöille   uudet peruukit. Lalalle  tilasin ensin tarkoituksella kaikki kolme kokeiluun mutta ei ne kaksi muuta sitten oikein sopineet hänelle joten parempi näin sillä  niille löytyi kyllä  käyttäjät : D cheers   ei tarvitse ostaa hetkeen peruukkeja!..muuten vaan osallistuin crobikimppaan peruukin takia krööhöm materialisti!





Nyt kun Lorena on sitten viimein kasassa   voin  päättää tämän tyngähkön postauksen hänen kauan jemmassa olleeseen esittelyyn.

ps. kuvia saa  klikkaamalla suuremmaksi :)




Malli: Soom MD Sueve/Adamelli
Koko:MSD
Sukupuoli: Tyttö

Nimi:Lorena
Syntynyt: 8.1
Ikä: n.13-14 silmämääräisesti.. yksisarvisten ikä voidaan laskea sarvea tutkimalla mutta Lorenalla näin ei voida tehdä... ikääntyminen hidastuu normaaliksi 13-14 vuoden vaiheilla.

Luonne:
Lorena on iloinen pessimistisyyden perikuva mutta hyvin hyvin arka. Hän säikkyy helposti mikä tuo silmiin usein kyyneleet, hän yrittää ajatella aina positiivisesti myös ihmisistä jotka saavat hänet (ehkä) vahingossa itkemään.

Pitää: Tee'stä, Kirjoista, Ruuanlaitosta, ”Kotitöistä” = Linnan askareet mitkä palvelijoille kuuluvat, Kukista, Auttamisesta, Tarinoista jotka koskevat hänen omaa rotuaan.

Ei pidä:Sotkusta ja siitä että ei saa auttaa.


Taustatarina:

Lorena syntyi arvostettuun yksisarvisten klaaniin ..klaani oli kuuluisa ja monet shamaanit, luonnontaikoja ja hengenpunontaa taitavat matkailijat tulivat kuulemaan oppeja vanhimmilta yksisarvisilta. Kun Lorena syntyi hänellä ei ollut sarvea kuten muilla. Sarven tilallle olivat tulleet siipikorvat joita esiintyy enkeleillä jotka ovat puoliverisiä tai puhdasverisillä jotka kykenevät muuttamaan siipiään. Kylän Vanhin oli sanaton..hän ei ollut ikinä kuullut sarvettomasta yksisarvisesta. Tyttö kastettiin Lorenaksi sillä muinaisilla kielillä se tarkoittaa ihmettä. Noin kuukausi Lorenan syntymästä Sorenin vaimo Kuningatar Amana sai kuulla hoviennustajaltaan kamalia uutisia..”yksisarviset tulevat löytämään Kruununperillisen ja syöksemään Sorenin Amanan vallasta”..Amana päätti aloittaa massiivisen joukkomestauksen..kaikki yksisarviset olisi tapettava. Amana hoiti kaiken hiljaisuudessa..Soren ei ikinä saisi tietää tästä. Kun Amana joukkoineen repi alas kylä kylältä yksisarvisten koteja pian hän löysi Lorenan..epämuodostuneesta yksilöstä ei olisi haittaa.. joten Amana päätti jättää hänet henkiin mutta otti hänet mukaansa varmistaaksen tämän. Lorena kasvoi linnassa ja hänestä tuli Amanan läheisin kamarineito.


Dollover