Ulkonäkö ja sen tuskat

Terve taas kaikille! Mukavaa huomata että lukijamäärä on taas lisääntynyt, kiitos teille ^^/. 

Niin arkisen asian kuin työstressin takia on luovuus loistanut poissaolollaan, joka ilmenee selvästikin hiljaisempana elona nukkesaralla. Lisäksi cosplay asun hidas ja miksei myös tuskallinenkin tekeminen (cosplay ilman tuskaa on teeskentelyä, anyone?) on verottanut lähes olemattomia luovuuden puuskia. Cosplay asustani kerron varmaan tarkemmin jossain toisessa postauksessa, tällä kertaa kerron Alleriasta ja fiiliksistä jotka liittyvät hahmoon, bondaukseen ja ulkonäköön.

Jo noin vuosi Aileenin kotiutumisen jälkeen (kotiutuminen tapahtui vuonna 2007) tiesin että Aileen ei jäisi ainokaiseksi nukekseni. Eipä siis aikaakaan kun aloin miettimään erilaisia hahmotyyppejä joita haluaisin nukettaa. Näihin kuuluivat mm. yookai-poika, Shinigami herra (josta myöhemmin kehkeytyi ihan vain demoni, toisin sanottuna Faro) ja joku naisellinen tapaus. Naisellinen tapaus kolahti, ja alkoi kiinnostamaan eniten. Aloin sitten katselemaan firmoja ja moldeja ja miettimään että millainen hahmo tästä tulisi. Aileenin tyttömäisyyden vastakohdaksi halusin jotain aikuista ja naisellista. Hento vastaaan vahva. Ujo vastaan rohkea. Tästä myöhemmin syntyi Alleria, Papitar. Raamit olivat kasassa, yksityiskohtia voisi hioa myöhemmin. Malli olisi Iplehousen Freezia.

Yllättäen Den of Angelsissa tuli vastaan tarjous joka kuulosti todella hyvältä. Äidin kanssa keskustelun jälkeen keväällä 2009 saapui Alleria kotiin. Omaa rahaa minulla ei häneen juuri sillä hetkellä ollut kuin puolet summasta, joten äitini auttoi rahallisesti. Maksoin neidon hintaa pikku hiljaa äidille takaisin auttamalla häntä yrityksensä kanssa sun muissa. Ei paha diili ollenkaan.

Saapuessaan Allerialla ei ollut kovinkaan paljoa valmiiksi mietittynä asioita. Kuten kaikki nukkeni, ne muokkautuvat ajan kanssa haluamikseen. Niin ulkonäön kuin luonteenkin puolesta. Tiesin jo ostohetkellä ettei firman neutraali meikki tullut jäädäkseen tälle neidolle. Tarvittiin jotain vahvaa, naisellista. Tein sitten ensimmäistä kertaa SD:lle meikin ja pidin siitä valtavasti. Se kehitti myös hahmoa itsenäisemmäksi ja vahvemmaksi. Se oli selvästi osa hahmoa ja hahmosta tuli ihanampi ja ihanampi. Rakkaus tähän nukkeen ja ennen kaikkea hahmoon kasvoi.

Kunnes.

Tästä päästään siihen ylhäällä mainittuun bondaukseen. Jokin pieni virhe alkoi meikissä häiritsemään. Halusin siihen jotain lisää. Enemmän. Tässä kohdin varmaa osa teistä tietää että olisi ehkä kannattanut ottaa vähän takapakkia. Meikki, joka oli ollut nukella ainakin kaksi vuotta pyyhkiytyi pois. Iloisin mielin ja inspiraatiota uhkuen kävin pään kimppuun ja aloin meikkaamaan. Mutta homma ei toiminutkaan siten miten olisin halunnut. En enää saanut samaa ilmettä kasvoille. En sitä joka oli tapahtunut vahingossa. No ei se mitään, kokeilin uudestaan. Ja uudestaan. Ja uudestaan.. kunnes olin kyllästynyt (meikkien välissä saattoi olla kuukausiakin) koko hommaan. Tulin katumapäälle. Miksi ihmeessä olin sotkenut niin ihanan nassun? Siinä vaiheessa koko hahmokin alkoi tuntumaan vähän vastenmieliseltä enkä paljoakaan kuvannut Alleeriaa. Oli morkkis. Morkkiksesta sai myös hieman kärsiä Faro jota tietenkin kuuluu kuvata Allerian kanssa. Olin turhautunut koko hahmoon ja moldiin. Aloin tietämättäni etsiä virheitä moldista ja totesin että en tykkää. Siinä hetkessä tajusin että jos haluan saada tämän viha/rakkaus moldin toimimaan uudestaan, en pystyisi sitä itse korjaamaan. 

Vuoden jälkeen postitin pääkyn meikkiin. Meikistä palatessa pääkky oli mitä hurmaavin. Muistin miksi juuri rakastin noita piirteitä, miksi olin kyseisen moldin valinnut. Kuitenkin meikki hieman huoletti. Se ei ollut enää ihan samalla tyylillä hahmon näköinen. 

Olen tässä kevään mittaan kuitenkin tykästynyt meikkiin ja opetellut sen toimimaan hahmollakin, siinä on vain sama juttu kuin ensimmäisessä meikissä (oma tekemässäni siis): sitä pitää oppia katsomaan oikein.

Tarinan opetus: jos saat sattumankaupalla tehtyä nukelle miellyttävän meikin harkitse tarkkaan jos haluat poistaa sen. Vinkkinä myös bondaus ongelmista kärsiville, kokeile muuttaa nuken ulkonäköä totaalisesti. Kokeile kaikkea mitä päähäsi pälkähtää, ehkä joku niistä osuukin jättipottiin.

 Näin sekaviin tunnelmiin päättää blogitervehdyksensä 

Miwa~   

I'm Home!

Heippa vain taas pitkästä aikaa. Anteeksi taas tämä vähän venähtänyt aika mutta ei vain ole  ollut mitään järkevää sanottavaa ja  kun työssä-oppimis-jaksokin söi aika paljon aikaani niin ei ole kerennyt kuvailemaankaan. Mutta kuitenkin nyt  olisi sitten pienimuotoinen kuvasarja luvassa kun lupasin viimeksi :)  Kiitos vielä  kaikille  jotka olette liittyneet lukijoiksi, teitä on jo niin monta <3 

Kiitos katsomisesta ! Tähän loppuun vielä ryhmäkuva.

Dollover

Faro (Rage)

Malli: Luts Abadon
Koko: SD
Sukupuoli: Mies

Nimi: Faro (Demoni nimi Rage)
Ikä: N/A
Syntymäpäivä: 12.3

Luonne: Kömpelötunteinen ja toisinaan myös äkkipikainen. Faro ei aina ajattele ennen kuin toimii, mikä saa hänet sen jälkeen usein pohtimaan mikä meni vikaan.  Toimii tunteidensa varassa, mutta joskus jää liian kauaksi aikaa miettimään mitä pitäisi tehdä mikä saattaa aiheuttaa sen että tilaisuus on mennyt ohi.

Pitää: Alleriasta. Talvesta ja sen hiljaisesta lumisateesta. Tykkää treenailla taistelutaitojaan, mutta usein vain salaa. Hedelmät maistuvat enimmäkseen tälle herralle. Tomaattikeitto on myös Faron lempiruokia.
Ei pidä: Nolatuksi joutumisesta. Menneisyydestään kun joutui demonisten voimien valtaan.
Muuta: Teki sopimuksen paholaisen kätyrin kanssa ja muuttui itsekin demoniksi.

Taustatietoa:
Faron vanhemmat kuolivat demonien vallatessa kylän. Faro oli silloin vasta neljän vanha, eikä enää jostain syystä ole muistanut tapahtumaa jälkeenpäin. Nokinen ja likainen Faro eksyi Auringon kylään ja jäi kiinni varastamisesta. Kylän johtajat eivät katsoneet asiaa hyvällä, mutta Kuunvarjon kylästä saapunut vanhus otti Faron huomaansa ja vei hänet Kuunvarjon kylään.

Faro ei ollut kovinkaan avoin lapsi, ja hän vietti aikaansa yksin istuen joen penkalla piirtelemässä kepillä maahan. Hän tunsi itsensä hylkiöksi ja ihan liian erilaiseksi kuin muut. Eihänhän edes uskaltanut moikata muita kylän lapsia. Piirrellessään mietteissään hän havahtui takanaan kuuluvaan rapsahdukseen. Toivottavasti se ei vain ole karhu! Faro toivoi. Puskasta ilmestyi mustahiuksinen tyttö, joka hymyili.
"Terve!" tyttö moikkasi hymyillen. Faro jähmettyi niille sijoilleen. Tuon tytön hän oli joskus nähnyt kylässä leikkimässä muiden lasten kanssa. Miksei hän nyt ollut niiden kanssa leikkimässä, Faro mietti katkerana.
Tyttö asteli Faron viereen ja istuutui maahan pojan viereen.
"Minä olen Alleria, kuka sinä olet?" tyttö nimeltä Alleria sanoi ja katseli Faron piirustuksia maassa. Tämän huomatessaan Faron kasvoille ilmestyi kylmä hiki ja hän punastui. Mitä tuo oikein halusi? Hän varmaan pilkkaa minua. Faro alkoi ripeästi sutata piirustuksiaan.
"Etkö sinä osaa puhua?" Alleria sanoi ja katseli Faron toimia vieläkin hymyillen. "Oletko piirtänyt nuo itse? Hei, tuossahan on selvästikin joku tyyppi ja toinen ja niillä on pallo. Aikooko ne pelata potkupalloa?" Allerian puhetulva säikäytti Faron.
"Eikä! Ne pelaa polttopalloa!" Faro huudahti ja peitti samassa suunsa. Voihan kauhistus, nyt tuo tyttö pitäisi häntä ihan kajahtaneena. Mutta tyttö vain hymyili ja totesi: "Oho, olimpa minä hassu, niimpä ne tekee, niillähän on pallo käsissä eikä jaloissa". Faro punastui ja katseli pulppuavaa jokea.
"Tykkäätkö sinä polttopallosta?" Alleria kysyi iloisena. Faro nyökkäsi, mutta piti katseensa tiukasti joessa.
"Me voitaisiin leikkiä sitä, voisin kysyä kavereilta että onko niillä palloa. Mennäänkö?" Alleria hymyili Farolle.
"E-en minä tahdo.." Faro sanoi melkein täristen. Koko tilanne tuntui niin tukalalta. Entä jos Allerian kaverit nauraisivat hänelle? Entä jos hän olisi kauhean huono?
Allerian hymy vähän hyytyi, mutta nousi taas korviin asti "Ehkä joku toinen kerta sitten". Faro ei sanonut mitään. Alleria jäi vielä hetkeksi Faron kanssa istumaan ja juttelemaan. Aurinko alkoi laskea ja he lähtivät kohti kylää. Farosta tuntui vähän paremmalta.

Pitkän aikaa Faro ja Alleria tapasivat joella. Tänäänkin he jatkoivat jutustelua, Faro tosin hieman ujosti.
"Niin mikä se papitar juttu oikein on? Minkä takia sinä sellaiseksi haluat?" Faro kysyi ujosti. Lapset olivat rakentaneet läheiseen puuhun keinun jolla he vuorottelivat. Nyt oli Allerian vuoro keinua. Alleria hetken katseli mietteissään oksien läpi pilkottavaa taivasta ja vastasi
"Se on tosi suuri kunnia. Ja sitten jos minusta tulee Papitar, niin sitten saan puolustaa kylää ja auttaa ja kaikkea. Saan opiskella tosi tärkeitä juttuja ja sitten voin lähteä tutkimaan ehkä maailmaa ja auttamaan ihmisiä siellä. Minä toivon että minusta tulee Parantaja Papitar" Alleria tuumi ja potkaisi maasta vauhtia niin että hiekka pöllähti. Molemmat olivat hiljaa jonkin aikaa.
"Mutta.. miksi vain tytöistä voi tulla niitä papittaria? Eikö minusta voi?" Faro kysyi ujosti. Alleria katsoi Faro ja naurahti.
"Ainoastaan tytöistä voi tulla Papittaria. En oikein tiedä miksi. " Faro nolostui.
"Mutta sinusta voi tulla soturi vaikka suojelemaan minua. " Alleria sanoi ja Faron kasvoille nousi varovainen hymy. "Tai sitten voi olla vaikka lähetti. Ne vie tosi tärkeitä viestejä." Alleria jatkoi.
"Minusta soturi kuulostaa hyvältä" Faro sanoi iloisempana ajatuksesta.
"Sinusta kyllä tulisi tosi hyvä soturi joo " Alleria nyökytteli "Sinulla on jotain sellaista juttua mitä mummi sanoi sisuksi. Sellainen on kuulemma tosi hyvä soturin tae". Faro häkeltyi niin kovasti että hypähti ilosta pystyyn. Alleria hiljensi vauhtia keinussa. "Mennäänkö leikkimään kylään polttopalloa?" Faro oli niin innosta iloinen että unohti ujostua ja nyökkäsi tarmokkaasti. Alleria pysäytti keinun ja he lähtivät yhtämatkaa kohti kylää.

Aikaa kului ja Faro ystävystyi muidenkin lasten kanssa. Hän oli siitä iloissaan ja hymyili paljon. Ujous oli haihtunut kuin tuhka tuuleen. Näin jakui pitkään ja Faro pääsi muiden lasten kanssa opiskelemaan soturin taitoja. Yllättäen hän oppi taidot nopeasti ja imi tietoa itseensa kuin pesusieni. Faro toivoi että onni olisi voinut jatkua ikuisuuteen. Vaan niin ei käynyt. Faron treenatessaan puukeihäillä kavereidensa kanssa niittyaukiolla, Alleria juoksi posket punaisina ja täynnä intoa heidän luoksensa.
"Minut valittiin! Minut valittiin" hän huudahti iloisesti. Kenenkään ei tarvinnut miettiä että mihin, sillä tähän aikaan joka kolmas vuosi valittiin uusia Papittaria temppeliin. Porukka kerääntyi Allerian ympärille ja taputteli häntä selkään, Farokin iloitsi ystävänsä onnistumisesta. Sinä iltana olisi siis vuorossa isot juhlat ja Papittareksi kastamisen rituaali. Mikä voisi ollakkaan tätä upeampaa?

Aikaa kului ja Allerian aika kului Papittareksi kouluttautumisessa.  Ensin tämä ei haitannut Faroa, mutta hänestä alkoi tuntua ettei Allerian aika riittänyt muuhun. Eräänä päivänä tuhrautuneena hän lähti vaeltelemaan vuorille. Tarinat tenguista eikä hiisistä häntä pelottaneet. Hän oli nähnyt jo muutamana yönä unta että vuorilta löytyisi jotain joka saisi hänet hyvin iloiseksi. Hän siis pakkasi repun mukaansa ja lähti vaeltamaan. Matka ei kestänyt kuin puolitoista päivää kun hän saapui luolalle. Hän tunsi että luola vaikutti tutulta ja astuessaan sisään hän huomasi valoa tuikkivan toisesta päästä luolaa. Hän saapui kristallien peittämään osaan ja hymyili, tämäkö se onni unessa oli ollut? Luolan perältä kuului yskäys. Vasta silloin Faro huomasi kynttilöillä peitetyn kivireunuksen ja siellä tummanpuhuvan hahmon huppu päässä maassa. Faro otti harjoittelu keppinsä "Kuka siellä?" hän kysyi. Mustan puhuva hahmo käänsi päänsä Faroon päin. Hahmo laski huppunsa ja paljasti komean miehen kasvot jotka olivat täynnä kärsimystä.
"Oi matkalainen, minä en ole sinulle vaaraksi" mies sanoi ja yskäisi "minä olen tullut tieni päähän, joten minun tappamisella et voita mitään." Faro laittoi keppinsä selkäänsä ja lähestyi miestä. "Mikä sinulla on?"
"Tappava käärme puraisi minua, eikä hoitoa tähän ole" mies sanoi tuskaisesti. "Mutta palkitsen sinut ruhtinaallisesti voimillani, jos tuot minulle tuon pikarin. Se helpottaa tuskaani." Faro epäröi hetken.  Ilmeisesti hän oli tullut johonkin salaiseen temppeliin. Hän päätti auttaa miestä ja otti pikarin jalustalta ja ojensi miehelle.
"Kiitos" mies henkäisi. "Annahan kätesi, nyt annan voimani sinulle. Lisäksi kirjoitan sinulle todisteen ettet tappanut minua, vaan annoin voimani vapaaehtoisesti. Jos nimittäin kohtaat tuttujani niin he eivät tapa sinua. He tuntevat voimani nimittäin." Faro nyökkäsi pää pyörällä.

Faro palasi kylään voimistuneena ja innoissaan. Hän ei kuitenkaan päättänyt kertoa voimistaan kellekkään vielä ennen kuin hän itse pääsisi niitä kokeilemaan. Alleria tosin olisi ehkä poikkeus.
Hän lähti etsimään neitoa ja löysikin hänet läheiseltä kummulta. Faro kävi makoilemaan hänen viereensä ja esitti kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Alleria vain ei vaikuttanut kiinnostuneelta Faron seurasta ja Faro lähti tiehensä. Hän vaelsi hetken turhautuneena ympäriinsä kunnes näki savua.

~Miwa~