sunnuntai 12. helmikuuta 2012

Aileen Valadon

Näin alkaa blogimme nukkejen esittely, ensimmäiseksi lavalle astuu esikoisnukkeni Aileen :).

Malli: Dollmore Kid Momo
Koko: MSD
Sukupuoli: Tyttö

Nimi: Aileen Momoko 'Milady' Valadon
Ikä: Jotain 13-15 vuotiaan väliltä
Syntymäpäivä: 19.11

Luonne: Empaattinen. Ystävällinen. Sydämellinen. Suurimmaksi osaksi iloinen, vaikka osaa tämä tyttö suuttuakin. Kuitenkin antaa anteeksi nopeasti.
Pitää: Leivoksista, herkuista, kauniista asioista kuten kukista. Söpöistä ja pörröisistä asioista. Kevät päivän puroista ja ensimmäisistä leskenlehdistä.
Ei pidä: Ihmisten huutamisesta. Ahdistavista tunteista, hylätyksi tulemisesta.
Osaa: Erilaisten soittimien soitto, piirtäminen, maalaaminen, kokkaamisesta ja leipomisesta myös nauttii kovin.

Taustatietoa:
Aileen asui Ranskassa mukavan kokoisessa kartanossa ranskalaisen isänsä ja japanilaisen äitinsä kanssa. Elämä oli kaikin puolin mukavaa ja he elivät miten nyt normaali perhe elää. Vanhemmat matkustelivat paljon töittensä perässä, välillä he pystyivät ottamaan Aileenin mukaan, toisinaan taas matkat olivat liian rankkoja tälle tytölle ja he jättivät Aileenin palvelusväen huomaan matkojen ajaksi.
Eräältä työmatkaltaan vanhemmat eivät kuitenkaan palanneet takaisin. Kukaan ei tiennyt mitä heille oli käynyt ja etsinnät jatkoivat, tuloksetta. Muutaman viikon päästä etsinnät lopetettiin. Vain pari viikkoa sen jälkeen vanhempien ruumiit löytyivät merestä. Aileen jäi yksin.

Ei kerennyt kulua kuukauttakaan kun Aileenin eno saapui vaatimaan tytön huoltajuutta. Tietenkin Aileenin vanhempien varakkuus oli mukava ero normaalitasoiseen elämään. Ja mikä parasta, eno saisi hoitaa varallisia asioita sopivan aikaa ennen kuin Aileen tulisi täysi-ikäiseksi. Eihän pienestä surunmurtamasta tytöstä olisi mitään vastaan sanomaan.

Aileen ei kuitenkaan ollut vain mikään kaunis herkkä ja särkyvä posliininukke vaan myös viisas nuori tyttö. Hän esitti epäilynsä vanhempiensa katoamisesta enolleen. Tästä hurjastuneena eno hääti tytön talosta. Myöhemmin hän kertoisi viranomaisille, että tyttö oli mennyt suunniltaan vanhempiensa menetyksestä ja riistänyt henkensä itseltään. Sinä iltana kun Aileenin "kadottaminen" oli määrä tapahtua palvelusväen luotettava vanha herra Cornelius kiirehti Aileenin luokse ja pyysi tätä pakenemaan. Herra Cornelius oli nostanut tytölle matkaan sopivan rahamäärän ja lähetti tämän pakomatkalle. Tytön matka päätyi Suomeen, jossa hän tapasi myöhemmin herra Corneliuksen ystävättären joka tarjosi hänelle turvapaikkaa. Talo johon hän sai asettua ei ollut iso mutta se oli kodikas. Yksinäisyys tosin ei ollut hänelle liian tuttua.

(Tästä alkaakin sitten tarinoita joita olen tehnyt sekä yksin että sisareni ja ystävän kanssa. Linkki hartsikantaan, josta tarinoita ja kuvia voi löytää: http://www.hartsilapset.fi/forum/viewtopic.php?f=18&t=4199 huom! Vaatii rekisteröitymisen Hartsilapsiin)

~Miwa~

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti