Rika Hale

Malli: Dollmore suntan Momo
Koko: MSD
Sukupuoli: Nainen

Nimi: Rika Hale
Ikä: 15-16
Syntymäpäivä: 4.1

Luonne: Mietiskelijä, kipakka ja omatahtoinen. Rika haluaa mennä oman päänsä mukaan, mutta on myös avoin. Rika on aika tempperamenttinen tapaus kun sille päälle sattuu.

Pitää: Vaeltamisesta, siitä kun saa tehdä oman pään mukaan. Ahven on myös tytön mielestä hyvää paistettuna. Rakastaa ulkoilmaa ja herätä aikaisin linnunlaulun aikaan kun maa on vielä kasteinen.

Ei pidä: Loukatuksi tulemisesta. Vaikka Rika osaakin nauraa itsellensä, on nolaus yksi hänen inhokki tunteitaan.

Taustatietoa: Vaellellut ympäriinsä vanhempiensa ja kansansa tavoin. Metsäläinen, nuori druidi. Paljon yhteydessä luontoon ja sen eläimiin. Isä oli peurajumala joka ihmishahmoon muututtuaan rakastui nuoreen metsäläiseen, eli Rikan äitiin. Tästä syntyi vakaa suhde ja tuloksena oli Rika. Vanhempiensa rakastama ja viisas, joskin hieman näsäviisas nuori tyttö Rikasta kasvoi.

Nuorten metsäläisten tultua tiettyyn ikään, on heidän aika jättää kylänsä ja lähteä maailmalle tekemään jotain suurta, etsimään omaa polkuaan ja asemaansa maailmankaikkeudessa. Niin teki myös Rika, ja hyvästeltyään vanhempansa hän lähti matkaan rohkeasti. Matkallaan hän auttoi metsiä kasvamisessa voimillaan mitkä ovat metsäläisille olennaisia. Vuodet kuluivat, Rika kasvoi ja matka jatkui yhä pohjoisemmaksi. Matkallansa Rika tapasi jos jonkinlaista kulkijaa, eikä ollut ihmekkään että hän kuuli pian pohjoisessa hallitsevasta susilaumasta. Peuratytölle tämä oli jännittävä uutinen. Liittojen tekeminen oli tärkeää tulevaisuuden varalle, ja sudet olivat tiedettävästi erittäin luotettavaa ja lojaalia väkeä. Tosin, samalla Rikaa pelotti. Sudet saattoivat myös käyttäytyä joskus arvaamattomasti, eikä hän halunnut joutua peurapaistiksi. Hän päätti aloittaa tarkkailun ja kartoittaa mahdollisuuksiaan.

Saavuttuaan pohjoiseen, Rika huomasi jonkin vaivaavan ympäristöä. Metsä oli pelokas, tuuli kuiskaili hiljaa puiden latvoissa eikä mistään elävästä ollut jälkeäkään. Metsässä tuntui hetken karmivalta, mutta painostava tunne katosi parin päivän kuluessa. Viikkojen kuluttua pienet otukset alkoivat taas kulkea metsissä. Talvi oli tuloillaan ja puut näyttivät pakenevan etelään. Myös pienet olennot kulkivat Rikaa vastaan. Ne kertoivat että metsää asutti eräs sinisusikettudemoni, mitä ilmeisemmin siis oli suden ja siniketun risteytys. Mitä pohjoisemmaksi hän vaelsi, sitä pelokkaampia olentoja alkoi tulla vastaan. Monikaan ei halunnut jäädä pohjoiseen hyisen kylmäksi talveksi tai juttelemaan paikalleen pitkäksi aikaa. Kutsuttuaan erään hassunkurisen olennon (joka oli ilmeisesti jonkinsortin nyytiäinen) kanssaan leiritulen ääreen, Rika sai kuulla ettei susilauma ollut enää samoissa metsissä kuin hän. Nyytiäinen kertoi, että metsissä oli vaeltanut jotain todella pelottavaa ja synkkää lähipäivinä, eikä se ollut kuuleman mukaan se paljon puhuttu susikettudemoni. Kukaan ei tiennyt mikä tuo pelottava oli, sillä kukaan ei ollut tainnut uskaltaa käydä katsomassa. Jossain kuului kaukainen pöllön huuto. Nyytiäinen pakkasi nopeasti kimpsunsa ja kampsunsa ja kiitti mehusta ja lähti tiehensä pelästyneenä salakavalasti saapunutta yötä. Rika uskoi mahdollisuutensa tulleen, hän menisi puhumaan yksittäiselle susikettudemonille liittoutumisesta. Yksi susi ei ollut yhtä pelottava asia kuin kokonainen lauma. Ennen sinisusiketun löytämistä kuitenkin tapahtui jotain outoa. Hänen voimansa katosivat.

~Miwa~