Ai Amoriet

Heipsansaa..

Nyt se kauan  odotettu kesäloma sitten alkoi tai tarkalleen ottaen minulla se alkoi jo 30.5 :) Mutta jotenkin ei vain tunnu kesälomalta. Täällä  on  ollut  hirveen kylmä  ainakin täällä meilläpäin  joten se kaiketi syö sitä kesäloma-fiilistä omalta osalta, mutta  toivottavasti  pian  se  korjaantuu  ja  tulee se tunne että on oikeasti nyt  ansaitulla lomalla. mutta jotta tästä ei tule liian pitkää   kun tuo neidin esittelykin tässä on  niin minä päätän rallatteluni nyt.

Ilmoitus vielä tähän että Miwa otti yhteyttä ja käski  lähetellä terkkuja, hänellä on netti nyt poikki ajan x joten ei ole varma milloin  pääsee kirjoittelemaan seuraavan kerran.

Malli:Dream Of Doll :Dream Of Child Bee-a

Koko:MSD

Sukupuoli: Tyttö

Nimi: Ai Amoriet

”Amorin ja Amorielan tytär”

Syntynyt: 24.12

Ikä:16-18 silmämääräisesti jumalolennot kun eivät täytä vuosia..vain ehkä henkisesti.

Luonne:

Ai on luonteeltaan hyvin lapsenomainen sillä hän rakastaa tutkia asioita joita ei ole ennen nähnyt, kuitenkin hän yrittää tehdä sen salassa muilta koska pelkää joutuvansa pilkan kohteeksi siksi hän myös usein piilottaa tunteensa muilta. Ai'n lapsekaskäytös on heijaste lapsuudesta jota hänellä ei ollut koskaan kunnolista.

Pitää: Lastenrattaista, mekoista, hameista, 

viulisteista (heikko_kohta), vaahtokarkeista.

Ei pidä: Yksin jäämisestä, pilkatuksi/kiusatuksi tulemisesta. Kengistä

Taustatarina:

Ai on kotoisin toisesta ulottuvuudesta mutta on lähetetty Maahan etsimään kadonnutta oman ulottuvuutensa kruununperillistä.

Ai on rakkauden jumalaparin Amorin ja Amorielan ainoa tytär. Kun Ai syntyi hänen vanhempansa olivat hyvin onnelisia sillä sinä vuonna oli hyvin yleistä ihan niin kuin kirous tai jokin vastaava joka tappoi lapset ennen kuin he kerkesivät syntyä. Pian Ai'n syntymän jälkeen vanhemmat jättivät Ai'n palvelusväen hoitoon (kasvatettavaksi) koska heidän työnsä ei voinut enää odottaa eikä kukaan voisi korvata heitä sillä hehän olivat rakkaudesta vastaava jumalapari. Ai kasvoikin lähes täysin ilman vanhempiansa sillä hän kerkesi nähdä heidät päivittäin vain kun he lähtivät töihin ja silloin kun he palasivat töistä. Ai odottikin usein illalla ovella milloin vanhemmat tulisivat kotiin ja leikkisivät hänen kanssaan mutta usein ennen kuin näin kerkesi käydä hän nukahti. Kotiin tultuaan vanhemmat kantoivat Ai'n lähes aina sänkyyn. Ai tunsikin lämmön joka oli peräisin hänen isänsä vartalosta ja vahvat kädet jotka syleilivät hellästi häntä mutta vain kun hän oli nukahtanut. Kun ai tuli silmämääräisesti viiden ikään hän alkoi käymään paikallista tyttökoulua mutta ei sopeutunut laisinkaan muiden joukkoon. Hän ei osannut leikkiä muiden kanssa kun oli tottunut aina leikkimään yksin. Lisäksi palvelijoiden pitämä kova kuri näkyi arkuutena. Kotia tullessaan Ai muuttui täysin erillaiseksi hän juoksi palvelijoita karkuun jotka yrittivät pitää kuria ”Nuoren ladyn ei pitäisi juosta... laittaisitte edes nämä kengät jalkaan”. Ai ei ole oikeastaan koskaan pitänyt kengistä, hän tuntee itsensä vangiksi niissä siksi hän yrittääkin vältellä niitä ja samallahan hän saa leikkiseuraa kun häntä yritetään ottaa kiinni. Tämä jatkui vuodesta toiseen ja tähänkin päivään saakka kunnes Ai'n vanhemmat tulivat tuomaan tyttärelleen syntymäpäivälahjaksi kengät. Tämä oli ensimmäinen kerta kun vanhemmat keskeyttivät työnsä tyttärensä tähden. Kengistä tulikin Ai'n rakkain aarre.Seuraavana vuonna kuningasperheen vanhin lapsi prinssi Soren rupesi vaatimaan kruunua itselleen isältään mutta prinsillä ei ole oikeutta kruunuun sillä keskimmäinen lapsi olisi seuraava perillinen. Tästä kuultuaan Soren ymmärsiettä hänen olisi tapettava sisarensa. Hän lähti kohti sisarensa huonetta ja kun hän saapui sinne linnan papit ja papittaret olivat täydessä vauhdissa lähettämässä tulevaa kruununperillistä turvaan toiseen maailmaan. Soren lahtasi papittaret ja papit jotka eivät suostuneet kertomaan minne he lähettivät tämän. Soren ryntäsi takaisin isänsä luokse ja haastoi tämän voimien mittelöön. Kuningas sai surmansa Sorenin vihan täyteisistä iskuista. Soren kohtasi seuraavana äitinsä mutta ei voinut surmata tätä koska hän oli viimeisillään raskaana, eikä se olisi mitään auttanut sillä viimeisimmällä lapsella ei ole oikeutta kruunuun. Samana päivänä Kuningatar synnytty pienen prinsessan ja Sorenin vaimo antoi käskyn miehille surmata myös kuningatar. Sorenin vaimo päätti kuitenkin että pieni prinsessa jätettäisiin henkiin ja että hän ja Soren kasvattaisivat hänet sillä hänestähän voisi tarpeen tullen olla hyötyä. Kolmen vuoden kuluttua Kuningas Sorenin ote alkoi lipsua, hän ei kuunnellut kansaansa enää ollenkaan. Kansankeskuudessa päätettiin salaisessa kokouksessa hirmuvaltiaan ja hänen vaimonsa alas ajo, mutta tähän kykenisisi vain todellinen perijä. Siksi päätettiin että jokaisesta rodusta yksi lähtisi etsimään kadonnutta perijää. Kotia tullessaan Ai'n vanhemmat kertoivat Ai'lle mikä oli tilanne ja koska hän oli kyllin vanha lähteäkseen ja että hänen olisi määrä lähteä jo huomenna. Aluksi Ai meni paniikkiin ja uskoi ettei hänestä olisi tähän mutta pian hän rauhoittui. Seuraavana aamuna Ai oli tekemässä lähtöä hänen vanhempansa tulivat saattamaan hänet rajalle se merkitsi hänelle hyvin paljon ja nyt hän uskoi itseensä vielä enemmän. Ylittäessään rajan hän ajatteli ”Odota vielä hetki kyllä minä sinut löydän”

Dollover

Kenkulit

Joupselis!

Anteeksi hirveästi  ettei minusta ole kuulunut mitään ja postaukset on venyneet osaltani  mutta  minulla oli hyvä syy siihen : Koneesta  poksahti windows ja olen ollut ilman  konetta. Koitan hyvittää sitä vähän  tässä joten paljon  kuvia siis luvassa  nyt :) Lähinnä Ai'sta  josta laittelen kunnon tietopostauksen ensikerralla  mutta tässä siis  Ai'n kesän avaus kuvat  alkuun  ja sitten  siirrytäänkin sisätiloihin.

Noin siitä kaikki tällä erää :) Seuraavaksi siis neidin kunnon esittely!

Dollover

Aurora Borealis

Malli: Soom [MD/Feb] Breccia - Moon Wish
Koko: SD
Sukupuoli: Nainen
Nimi: Aurora Borealis
Ikä: Ei tarkkaa tietoa
Syntymäpäivä: 11.10.

Luonne: Kujeileva, pitää flirttailusta tietyille miehille. Aurora osaa olla myös kylmä tuntemattomia kohtaan. Ei jaa oikeita tunteitaan kuin harvojen valittujen henkilöiden kanssa.

Pitää: Luonnosta, revontulista, paukkupakkasesta kuutamoyönä, eräästä miehestä.
Ei pidä: Alistettuna olemisesta, Aurora haluaa olla tilanteissa hallitseva osapuoli.

Taustatietoa: Aurora syntyi eräänä sateisena ja myrskyisenä lokakuun yönä Susi ja Sinikettu vanhemmille. Aurora kasvatettiin hyvien tapojen mukaisesti tottelevaiseksi nuoreksi naiseksi. Perinteiden mukaisesti Aurora alkoi jo pienestä pitäen harjoittelemaan Isoäitinsä opastuksella kettutaikuutta jossa hänestä tuli hyvinkin etevä. Isän puolelta taas opetettavaksi asiaksi tuli suvun Shamanistinen perinne. Aurora oppi ja teki parhaansa, vanhempien hyväksyntä oli hänelle hyvin tärkeää ja tuottaa suvullensa kunniaa. Kunnes koitti teini-ikä. Auroralle iski pahemmanlainen kapinallinen luonteen piirre eikä yllätyksenä myrskyjen jälkeen tullut kotoa karkauskaan.
Parikymmentä vuotta Aurora vietti varsin kevytkenkäistä elämää. Vampyyrien ja muiden olentojen kanssa hengailu Puolenveren baarissa oli varsin in juttu tälle nuorelle neidolle eivätkä yhdenyön suhteetkaan olleet harvinaisia. Kyllästyttyään kuitenkin silkkilakanoiden ja viinin mauttomaan kolhoon elämään Aurora otti hatkat tästä savuisesta kaupungista. Eräs yhdenyön suhde ei kuitenkaan jäänyt vain yhdenyön suhteeksi. Varsin hurmaava nuorukainen oli jättänyt pysyvän paikan Auroran sydämeen, eikä tämän mystisen nuorukaisen outo katoaminen jättänyt Auroraa vain seisoskelemaan tumput suorina. Hän lähti etsintäretkelle. Matka ei kerennyt edes kunnolla alkaa kun Aurora kuuli suru-uutisen. Hänen isoäitinsä oli jäänyt ketunrautaan ja suvun kesken pidettiin hautajaiset johon Aurorakin lähti piipahtamaan. Suitsukkeita sytyttäessään Aurora sai kuulla raivostuneilta vanhemmiltaan että Auroran poissaolon aikana (ja samaan aikaan kun isoäiti oli heittänyt lusikan nurkkaan) suvun kallisarvoinen Shamaani reliikki oli vajonnut erään saaren (ja susilauman) mukana meren syvyyksiin. Ilmeisesti syynä oli ollut isoäidin taian poistuminen kuoleman mukana. Moni susi ja kettu oli jo yrittänyt saada aarretta takaisin onnettomalla kohtalolla. Aurora päätti parantaa tapojaan ja hankkia suvun aarteen takaisin. Saisipa sillä varmasti vanhempiensa arvostuksenkin takaisin.

Monen sattuman jälkeen Aurora löysi itsensä eräästä satama kaupungista ja päättipä hän samalla kysellä mysteerisestä miehestä jotain, hänen kuulemma oli nähty näillä main liikuksivan. Valitettavasti mysteerisellä miehellä selvästikin jonkinmoisia vihamiehiä kaupungissa. Auroran kimppuun hyökkäsi muutama roistonroikale ja ruostuneiden Shamaani taitojen takia Auroran vesielementaali taika meni pannukakuiksi ja aiheutti massiivisen vedenpaisumuksen kaupungissa. Valitettavasti Aurora ei osannut uida, ja melkein hukkui ellei olisi aiheuttanut närkästystä eräässä henkilössä. Merten herra ei tästä tulvasta varsinaisesti ilahtunut. Eihän hänen mertansa noin vain kutsuttaisi merestä maalle jotenka hän nappasi Auroran kuulusteluihin. Selvitettyään ja sovittuaan sopimuksesta vesien herran kanssa Aurora pääsi hakemaan merten uumeniin hautautuneen voimakkaan Shamanistisen aarteen ja palasi kotikyläänsä täynnä uutta elämänhalua. Vanhemmat iloitsivat ja olivat ylpeitä lapsestaan ja järjestivät kartanossaan viikon kestävät juhlat. Aurora ei kuitenkaan jäänyt pitkäksi aikaa aloilleen vaan muutti pian pohjoisempiin metsiin ja teki oman pesäluolansa sinne.
Nykyään Aurora kiertelee pitkin pohjoisen maapallonpuolen metsiä. Aurora on osaksi perinteitä arvostava ja noudattava (mikä viittaa perheensä shamanistisuuteen ja sen jatkamiseen), toisaalta taas ne saavat hänet ikävystyneeksi, mutta ei kuitenkaan viitsi suututtaa esi-isä henkiään.

~Miwa~

Puvulla leikkimistä ja ompelun tuskaa

On siis aika uuden blogitekstin ja tällä kertaa homma keskittyy cossipukuuni. Ja aloittaakseni kevyesti, tänään tapahtui cossaajan painajainen: ompelukoneeni ei toimi! Jokin siinä pistää alalangan vammailemaan, emme ole (minä ja kaverini) keksineet vielä mikä sen aiheuttaa :/. Tutkinta siis jatkunee. Desuconiin on onneksi vielä viikkoja, joten täysin tuomittu ei pukuni ehkä olekaan. Pitänee sitten kokeilla jos tuo iänkaikkisen vanha ompelukone toimisi, tai sitten mennä kaverille ompelemaan. Tällä kertaa aion (tosiaan aion!) saada puvun vähintään viikkoa ennen conia. Tässä kohdassa varmaan suurin osa teistä nauraa, "Joo just, niinkun oikeasti sitä pukua saisi -(lisää tähän haluamasi aika-/päivä-/tuntimäärä)- ennen conia valmiiksi". Niin ja miten nopeasti ne edelliset sitten valmistuikaan? Köh, pari päivää ennen. Aivan. Vielä ei ole minun tapauksessani onneksi käynyt niin että edellisenä yönä olisi joutunut tekemään. Varasuunnitelma on vetäistä vanha Miss Fortune cossi päälle jos tapahtuu jotain odottamatonta. Tosin olen vähän niin ja näin sen kanssa, kun en ole vieläkään saanut aikaseksi tehdä aseita siihen.

Cosplay kohteeni on tällä kertaa League of legendsin Ahri. Ohessa _todella hieno_ piirtämäni kuva kyseisestä hahmosta (kyllä, en osaa käyttää piirustusohjelmia). Puvustani puuttuu enää noiden yhdeksän hännän täyttäminen, koristeiden maalaaminen ja mekon kursiminen kasaan. Ja tietty sukat, ehei, mistäänhän ei missään nimessä löydy polvenkorkuisia valkoisia tavallisia sukkia, ei ei, luulinko tosiaan pääseväni niin helpolla? Sisäinen ääneni huutaa hiljaa kyllä.. Mutta nekin vain pitää kursia kasaan (damn you, ompelukone!).

Kuvaa hieman hihoista (höpön höpön, kuvassa on vain yksi hiha!) ja paidasta (jonka riisumisessa tarvitsen apua, haha!). Huomatkaa upea tausta. Pienoisia ongelmia puvun tekemisessä on tuottanut esimerkiksi se, että kumpaa kuvaa seuraan, arttia vai peli kuvaa. Ovat nimittäin toistensa peilikuvat. Onneksi improvisointi on jännä asia. 

Yksi toinen jännä juttu on cosplayaamisessa poseeraaminen. Olen nähnyt joiltain ihmisiltä valitettavasti sitä, etteivät osaa ottaa kuin yhden tietyn posen hahmoaan varten, ja se toistuu ainakin 90% jokaisesta kuvasta minkä löytää. Sinänsä ikävää jos haluaa tutkia kuvan pukua tarkemmin eikä se onnistu saman kuvakulman takia. 

Tässä sitten hieman tämän päiväistä peruukki kokeilua. Korvien karvoja pitää hieman vielä laittaa, mutta onneksi hiuslakka on keksitty >:3. Kokeilin myös vähän meikkiä, jota pitää vähän vielä säätää. Mutta kyllä se siitä sutviutuu! Olen yllättävän positiivinen tämän cossini kanssa kyllä nyt, ottaen huomioon ompelukoneen jäämisen jäähylle. En yleensä jännitä cossaamista, mutta tätä pukua olen sen verran 'keskittyneesti' tehnyt, että toivon että siitä tulee edes "ihan hyvä" omalla mittapuullani. (Niin, ja puhumattakaan siitä rahanmäärästä mitä tähän on mennyt.. ei kiva!)

Pistän vielä korvista yhden kuvan. Ensin nimittäin piti tehdä tuo korvan sisustan väri erilailla, mutta saimpa jostain syystä päähäni alkaa leikkimään pastelleilla. Sitä sitten hinkutettiin siskon kanssa kankaaseen ja todettiin että hei, tämähän onkin hyvä idis. Hiuslakalla sitten kiinnitys ja tadaah!

Olen selvästikkin innoissani conista, päässä pyörivät vain suunnitelmat että mitä kaikkea sitä tarvitseekaan mukaan. Pitäisi tosiaan tehdä varmaan lista. Lisäksi kun olen suunnitellut, että siellä sitten ottaisi kunnon shootin omastakin puvusta, yleensä se kun on jäänyt ja sitten parin viikon päästä ihmetellään että kas kun ei ole sitten omia kuvia mitä uploadata vaikka cosplay.comiin (joka muuten inhottavasti tänään 'kiinni').

Näihin sekalaisiin tunnelmiin lopetan tämän blogitekstin, toivotaan pukujemme onnistumista ja menestystä (miten kukin itse tahtoo asian käsittää).

~Miwa~

Ulkonäkö ja sen tuskat

Terve taas kaikille! Mukavaa huomata että lukijamäärä on taas lisääntynyt, kiitos teille ^^/. 

Niin arkisen asian kuin työstressin takia on luovuus loistanut poissaolollaan, joka ilmenee selvästikin hiljaisempana elona nukkesaralla. Lisäksi cosplay asun hidas ja miksei myös tuskallinenkin tekeminen (cosplay ilman tuskaa on teeskentelyä, anyone?) on verottanut lähes olemattomia luovuuden puuskia. Cosplay asustani kerron varmaan tarkemmin jossain toisessa postauksessa, tällä kertaa kerron Alleriasta ja fiiliksistä jotka liittyvät hahmoon, bondaukseen ja ulkonäköön.

Jo noin vuosi Aileenin kotiutumisen jälkeen (kotiutuminen tapahtui vuonna 2007) tiesin että Aileen ei jäisi ainokaiseksi nukekseni. Eipä siis aikaakaan kun aloin miettimään erilaisia hahmotyyppejä joita haluaisin nukettaa. Näihin kuuluivat mm. yookai-poika, Shinigami herra (josta myöhemmin kehkeytyi ihan vain demoni, toisin sanottuna Faro) ja joku naisellinen tapaus. Naisellinen tapaus kolahti, ja alkoi kiinnostamaan eniten. Aloin sitten katselemaan firmoja ja moldeja ja miettimään että millainen hahmo tästä tulisi. Aileenin tyttömäisyyden vastakohdaksi halusin jotain aikuista ja naisellista. Hento vastaaan vahva. Ujo vastaan rohkea. Tästä myöhemmin syntyi Alleria, Papitar. Raamit olivat kasassa, yksityiskohtia voisi hioa myöhemmin. Malli olisi Iplehousen Freezia.

Yllättäen Den of Angelsissa tuli vastaan tarjous joka kuulosti todella hyvältä. Äidin kanssa keskustelun jälkeen keväällä 2009 saapui Alleria kotiin. Omaa rahaa minulla ei häneen juuri sillä hetkellä ollut kuin puolet summasta, joten äitini auttoi rahallisesti. Maksoin neidon hintaa pikku hiljaa äidille takaisin auttamalla häntä yrityksensä kanssa sun muissa. Ei paha diili ollenkaan.

Saapuessaan Allerialla ei ollut kovinkaan paljoa valmiiksi mietittynä asioita. Kuten kaikki nukkeni, ne muokkautuvat ajan kanssa haluamikseen. Niin ulkonäön kuin luonteenkin puolesta. Tiesin jo ostohetkellä ettei firman neutraali meikki tullut jäädäkseen tälle neidolle. Tarvittiin jotain vahvaa, naisellista. Tein sitten ensimmäistä kertaa SD:lle meikin ja pidin siitä valtavasti. Se kehitti myös hahmoa itsenäisemmäksi ja vahvemmaksi. Se oli selvästi osa hahmoa ja hahmosta tuli ihanampi ja ihanampi. Rakkaus tähän nukkeen ja ennen kaikkea hahmoon kasvoi.

Kunnes.

Tästä päästään siihen ylhäällä mainittuun bondaukseen. Jokin pieni virhe alkoi meikissä häiritsemään. Halusin siihen jotain lisää. Enemmän. Tässä kohdin varmaa osa teistä tietää että olisi ehkä kannattanut ottaa vähän takapakkia. Meikki, joka oli ollut nukella ainakin kaksi vuotta pyyhkiytyi pois. Iloisin mielin ja inspiraatiota uhkuen kävin pään kimppuun ja aloin meikkaamaan. Mutta homma ei toiminutkaan siten miten olisin halunnut. En enää saanut samaa ilmettä kasvoille. En sitä joka oli tapahtunut vahingossa. No ei se mitään, kokeilin uudestaan. Ja uudestaan. Ja uudestaan.. kunnes olin kyllästynyt (meikkien välissä saattoi olla kuukausiakin) koko hommaan. Tulin katumapäälle. Miksi ihmeessä olin sotkenut niin ihanan nassun? Siinä vaiheessa koko hahmokin alkoi tuntumaan vähän vastenmieliseltä enkä paljoakaan kuvannut Alleeriaa. Oli morkkis. Morkkiksesta sai myös hieman kärsiä Faro jota tietenkin kuuluu kuvata Allerian kanssa. Olin turhautunut koko hahmoon ja moldiin. Aloin tietämättäni etsiä virheitä moldista ja totesin että en tykkää. Siinä hetkessä tajusin että jos haluan saada tämän viha/rakkaus moldin toimimaan uudestaan, en pystyisi sitä itse korjaamaan. 

Vuoden jälkeen postitin pääkyn meikkiin. Meikistä palatessa pääkky oli mitä hurmaavin. Muistin miksi juuri rakastin noita piirteitä, miksi olin kyseisen moldin valinnut. Kuitenkin meikki hieman huoletti. Se ei ollut enää ihan samalla tyylillä hahmon näköinen. 

Olen tässä kevään mittaan kuitenkin tykästynyt meikkiin ja opetellut sen toimimaan hahmollakin, siinä on vain sama juttu kuin ensimmäisessä meikissä (oma tekemässäni siis): sitä pitää oppia katsomaan oikein.

Tarinan opetus: jos saat sattumankaupalla tehtyä nukelle miellyttävän meikin harkitse tarkkaan jos haluat poistaa sen. Vinkkinä myös bondaus ongelmista kärsiville, kokeile muuttaa nuken ulkonäköä totaalisesti. Kokeile kaikkea mitä päähäsi pälkähtää, ehkä joku niistä osuukin jättipottiin.

 Näin sekaviin tunnelmiin päättää blogitervehdyksensä 

Miwa~   

I'm Home!

Heippa vain taas pitkästä aikaa. Anteeksi taas tämä vähän venähtänyt aika mutta ei vain ole  ollut mitään järkevää sanottavaa ja  kun työssä-oppimis-jaksokin söi aika paljon aikaani niin ei ole kerennyt kuvailemaankaan. Mutta kuitenkin nyt  olisi sitten pienimuotoinen kuvasarja luvassa kun lupasin viimeksi :)  Kiitos vielä  kaikille  jotka olette liittyneet lukijoiksi, teitä on jo niin monta <3 

Kiitos katsomisesta ! Tähän loppuun vielä ryhmäkuva.

Dollover

Faro (Rage)

Malli: Luts Abadon
Koko: SD
Sukupuoli: Mies

Nimi: Faro (Demoni nimi Rage)
Ikä: N/A
Syntymäpäivä: 12.3

Luonne: Kömpelötunteinen ja toisinaan myös äkkipikainen. Faro ei aina ajattele ennen kuin toimii, mikä saa hänet sen jälkeen usein pohtimaan mikä meni vikaan.  Toimii tunteidensa varassa, mutta joskus jää liian kauaksi aikaa miettimään mitä pitäisi tehdä mikä saattaa aiheuttaa sen että tilaisuus on mennyt ohi.

Pitää: Alleriasta. Talvesta ja sen hiljaisesta lumisateesta. Tykkää treenailla taistelutaitojaan, mutta usein vain salaa. Hedelmät maistuvat enimmäkseen tälle herralle. Tomaattikeitto on myös Faron lempiruokia.
Ei pidä: Nolatuksi joutumisesta. Menneisyydestään kun joutui demonisten voimien valtaan.
Muuta: Teki sopimuksen paholaisen kätyrin kanssa ja muuttui itsekin demoniksi.

Taustatietoa:
Faron vanhemmat kuolivat demonien vallatessa kylän. Faro oli silloin vasta neljän vanha, eikä enää jostain syystä ole muistanut tapahtumaa jälkeenpäin. Nokinen ja likainen Faro eksyi Auringon kylään ja jäi kiinni varastamisesta. Kylän johtajat eivät katsoneet asiaa hyvällä, mutta Kuunvarjon kylästä saapunut vanhus otti Faron huomaansa ja vei hänet Kuunvarjon kylään.

Faro ei ollut kovinkaan avoin lapsi, ja hän vietti aikaansa yksin istuen joen penkalla piirtelemässä kepillä maahan. Hän tunsi itsensä hylkiöksi ja ihan liian erilaiseksi kuin muut. Eihänhän edes uskaltanut moikata muita kylän lapsia. Piirrellessään mietteissään hän havahtui takanaan kuuluvaan rapsahdukseen. Toivottavasti se ei vain ole karhu! Faro toivoi. Puskasta ilmestyi mustahiuksinen tyttö, joka hymyili.
"Terve!" tyttö moikkasi hymyillen. Faro jähmettyi niille sijoilleen. Tuon tytön hän oli joskus nähnyt kylässä leikkimässä muiden lasten kanssa. Miksei hän nyt ollut niiden kanssa leikkimässä, Faro mietti katkerana.
Tyttö asteli Faron viereen ja istuutui maahan pojan viereen.
"Minä olen Alleria, kuka sinä olet?" tyttö nimeltä Alleria sanoi ja katseli Faron piirustuksia maassa. Tämän huomatessaan Faron kasvoille ilmestyi kylmä hiki ja hän punastui. Mitä tuo oikein halusi? Hän varmaan pilkkaa minua. Faro alkoi ripeästi sutata piirustuksiaan.
"Etkö sinä osaa puhua?" Alleria sanoi ja katseli Faron toimia vieläkin hymyillen. "Oletko piirtänyt nuo itse? Hei, tuossahan on selvästikin joku tyyppi ja toinen ja niillä on pallo. Aikooko ne pelata potkupalloa?" Allerian puhetulva säikäytti Faron.
"Eikä! Ne pelaa polttopalloa!" Faro huudahti ja peitti samassa suunsa. Voihan kauhistus, nyt tuo tyttö pitäisi häntä ihan kajahtaneena. Mutta tyttö vain hymyili ja totesi: "Oho, olimpa minä hassu, niimpä ne tekee, niillähän on pallo käsissä eikä jaloissa". Faro punastui ja katseli pulppuavaa jokea.
"Tykkäätkö sinä polttopallosta?" Alleria kysyi iloisena. Faro nyökkäsi, mutta piti katseensa tiukasti joessa.
"Me voitaisiin leikkiä sitä, voisin kysyä kavereilta että onko niillä palloa. Mennäänkö?" Alleria hymyili Farolle.
"E-en minä tahdo.." Faro sanoi melkein täristen. Koko tilanne tuntui niin tukalalta. Entä jos Allerian kaverit nauraisivat hänelle? Entä jos hän olisi kauhean huono?
Allerian hymy vähän hyytyi, mutta nousi taas korviin asti "Ehkä joku toinen kerta sitten". Faro ei sanonut mitään. Alleria jäi vielä hetkeksi Faron kanssa istumaan ja juttelemaan. Aurinko alkoi laskea ja he lähtivät kohti kylää. Farosta tuntui vähän paremmalta.

Pitkän aikaa Faro ja Alleria tapasivat joella. Tänäänkin he jatkoivat jutustelua, Faro tosin hieman ujosti.
"Niin mikä se papitar juttu oikein on? Minkä takia sinä sellaiseksi haluat?" Faro kysyi ujosti. Lapset olivat rakentaneet läheiseen puuhun keinun jolla he vuorottelivat. Nyt oli Allerian vuoro keinua. Alleria hetken katseli mietteissään oksien läpi pilkottavaa taivasta ja vastasi
"Se on tosi suuri kunnia. Ja sitten jos minusta tulee Papitar, niin sitten saan puolustaa kylää ja auttaa ja kaikkea. Saan opiskella tosi tärkeitä juttuja ja sitten voin lähteä tutkimaan ehkä maailmaa ja auttamaan ihmisiä siellä. Minä toivon että minusta tulee Parantaja Papitar" Alleria tuumi ja potkaisi maasta vauhtia niin että hiekka pöllähti. Molemmat olivat hiljaa jonkin aikaa.
"Mutta.. miksi vain tytöistä voi tulla niitä papittaria? Eikö minusta voi?" Faro kysyi ujosti. Alleria katsoi Faro ja naurahti.
"Ainoastaan tytöistä voi tulla Papittaria. En oikein tiedä miksi. " Faro nolostui.
"Mutta sinusta voi tulla soturi vaikka suojelemaan minua. " Alleria sanoi ja Faron kasvoille nousi varovainen hymy. "Tai sitten voi olla vaikka lähetti. Ne vie tosi tärkeitä viestejä." Alleria jatkoi.
"Minusta soturi kuulostaa hyvältä" Faro sanoi iloisempana ajatuksesta.
"Sinusta kyllä tulisi tosi hyvä soturi joo " Alleria nyökytteli "Sinulla on jotain sellaista juttua mitä mummi sanoi sisuksi. Sellainen on kuulemma tosi hyvä soturin tae". Faro häkeltyi niin kovasti että hypähti ilosta pystyyn. Alleria hiljensi vauhtia keinussa. "Mennäänkö leikkimään kylään polttopalloa?" Faro oli niin innosta iloinen että unohti ujostua ja nyökkäsi tarmokkaasti. Alleria pysäytti keinun ja he lähtivät yhtämatkaa kohti kylää.

Aikaa kului ja Faro ystävystyi muidenkin lasten kanssa. Hän oli siitä iloissaan ja hymyili paljon. Ujous oli haihtunut kuin tuhka tuuleen. Näin jakui pitkään ja Faro pääsi muiden lasten kanssa opiskelemaan soturin taitoja. Yllättäen hän oppi taidot nopeasti ja imi tietoa itseensa kuin pesusieni. Faro toivoi että onni olisi voinut jatkua ikuisuuteen. Vaan niin ei käynyt. Faron treenatessaan puukeihäillä kavereidensa kanssa niittyaukiolla, Alleria juoksi posket punaisina ja täynnä intoa heidän luoksensa.
"Minut valittiin! Minut valittiin" hän huudahti iloisesti. Kenenkään ei tarvinnut miettiä että mihin, sillä tähän aikaan joka kolmas vuosi valittiin uusia Papittaria temppeliin. Porukka kerääntyi Allerian ympärille ja taputteli häntä selkään, Farokin iloitsi ystävänsä onnistumisesta. Sinä iltana olisi siis vuorossa isot juhlat ja Papittareksi kastamisen rituaali. Mikä voisi ollakkaan tätä upeampaa?

Aikaa kului ja Allerian aika kului Papittareksi kouluttautumisessa.  Ensin tämä ei haitannut Faroa, mutta hänestä alkoi tuntua ettei Allerian aika riittänyt muuhun. Eräänä päivänä tuhrautuneena hän lähti vaeltelemaan vuorille. Tarinat tenguista eikä hiisistä häntä pelottaneet. Hän oli nähnyt jo muutamana yönä unta että vuorilta löytyisi jotain joka saisi hänet hyvin iloiseksi. Hän siis pakkasi repun mukaansa ja lähti vaeltamaan. Matka ei kestänyt kuin puolitoista päivää kun hän saapui luolalle. Hän tunsi että luola vaikutti tutulta ja astuessaan sisään hän huomasi valoa tuikkivan toisesta päästä luolaa. Hän saapui kristallien peittämään osaan ja hymyili, tämäkö se onni unessa oli ollut? Luolan perältä kuului yskäys. Vasta silloin Faro huomasi kynttilöillä peitetyn kivireunuksen ja siellä tummanpuhuvan hahmon huppu päässä maassa. Faro otti harjoittelu keppinsä "Kuka siellä?" hän kysyi. Mustan puhuva hahmo käänsi päänsä Faroon päin. Hahmo laski huppunsa ja paljasti komean miehen kasvot jotka olivat täynnä kärsimystä.
"Oi matkalainen, minä en ole sinulle vaaraksi" mies sanoi ja yskäisi "minä olen tullut tieni päähän, joten minun tappamisella et voita mitään." Faro laittoi keppinsä selkäänsä ja lähestyi miestä. "Mikä sinulla on?"
"Tappava käärme puraisi minua, eikä hoitoa tähän ole" mies sanoi tuskaisesti. "Mutta palkitsen sinut ruhtinaallisesti voimillani, jos tuot minulle tuon pikarin. Se helpottaa tuskaani." Faro epäröi hetken.  Ilmeisesti hän oli tullut johonkin salaiseen temppeliin. Hän päätti auttaa miestä ja otti pikarin jalustalta ja ojensi miehelle.
"Kiitos" mies henkäisi. "Annahan kätesi, nyt annan voimani sinulle. Lisäksi kirjoitan sinulle todisteen ettet tappanut minua, vaan annoin voimani vapaaehtoisesti. Jos nimittäin kohtaat tuttujani niin he eivät tapa sinua. He tuntevat voimani nimittäin." Faro nyökkäsi pää pyörällä.

Faro palasi kylään voimistuneena ja innoissaan. Hän ei kuitenkaan päättänyt kertoa voimistaan kellekkään vielä ennen kuin hän itse pääsisi niitä kokeilemaan. Alleria tosin olisi ehkä poikkeus.
Hän lähti etsimään neitoa ja löysikin hänet läheiseltä kummulta. Faro kävi makoilemaan hänen viereensä ja esitti kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Alleria vain ei vaikuttanut kiinnostuneelta Faron seurasta ja Faro lähti tiehensä. Hän vaelsi hetken turhautuneena ympäriinsä kunnes näki savua.

~Miwa~